perjantai 5. helmikuuta 2016

#165 Hupsistakeikkaa

Aloitetaanko ensinnäkin siitä, kuinka olen kirjoittamassa teille tuntipostausta, vaikka minun ei pitänyt mennä tunnille vähään aikaan... Asiahan meni niin, että unohdin perua tuntini ajoissa, minkä vuoksi olisin joutunut maksamaan. Ajattelin, että samapa tuo on sitten mennä tunnille, kun siitä joka tapauksessa maksaa!

En ollut toivonut ketään, koska tarkoituksenani ei tosiaan ollut mennä tunnille. Ratsuksi minulle oli jaettu Basse - TAAS. En valita, vaikka en saisikaan Sarnaa. Valitan, koska saan aina Bassen, vaikka opettajakin tietää, etteivät meidän kemiat kohtaa. Varustin ponin nyrpein nokin ja maneesissa säädin niin satulavyön kuin jalustimetkin. Sain laittaa jalustimet tosi pitkiksi, jotta polvelleni jäi tilaa olla lähes suorana.
Alkuverkoissa tunnustelin varovaisesti pystyinkö keventämään ja yleensäkään käyttämään vasenta jalkaani. Ratsastus omalta osaltani sujui paremmin kuin viimeksi, mutta yhteistyö ponin kanssa ei toiminut. Verkkahyppynä tulimme pientä ristikkoa, mutta jo parin hypyn jälkeen pyysin Meriä vaihtamaan ratsuja kanssani. Lopputunnin ratsastinkin sitten Catleenilla!
Uudella ratsulla en ehtinyt ottaa yhtään verkkahyppyä, vaan siirryimme suoraan tehtävään. Tehtävä oli ikään kuin kahdeksikko ja siinä oli viisi estettä, joista yksi oli okseri, toinen pysty ja loput ristikoita. Kun olin lähdössä tehtävälle, en meinannut saada Catleenia liikkumaan mitenkään! Se ignoorasi pohjeapuni aivan täysin. Sitten kun vihdoin pääsimme liikkeelle, tamma kiihtyi niin, etten meinannut saada sitä kiinni.

Olin ratsastanut Catleenilla vain kerran aikaisemmin. Olihan tuohon jälleen totuttelemista. Ensimmäisen radan suoritimme kontrolloimattomasti. Sain ohjattua tamman esteille, mutta en saanut pidätettyä tarpeeksi ennen hyppyä, jolloin jäin useasti jälkeen. Lisäksi olen tottunut siihen, ettei Sarnalle tarvitse myödätä kovin pitkälle, kun raukalla on niin lyhyt kaula. Isona hevosena Catleen pääsi sitten vetämään minua kunnolla esteen päällä, sillä en ollut varautunut. Voittekin päätellä yhtälön vastauksen tämän kuvasarjan avulla:
Hupsistakeikkaa! Kumma kyllä minulla ei sattunut yhtään mihinkään tippumisen aikana. Opettaja varmisteli vielä, ettei varmasti ollut sattunut, sillä tippuminen näytti kuulemma melko rajulta. Ärtymys sen sijaan kasvoi. Taaskaan mikään ei onnistunut... Hetken maassa kiroiltuani nousin takaisin selkään ja opettaja pyysi tulemaan okserin uudelleen ja sitten tehtävän loppuun. Tein työtä käskettyä, mutta suoritus meni vähän niin ja näin. Catleen ei pysynyt oikein hanskassa minulla.
Olin tuntilaisistamme viimeinen suorittaja. Muiden hypätessä sain ottaa hetken syvään henkeä ja miettiä, mikä menee vikaan. Usein jään vetämään vain edestä ja unohdan muut avut täysin. Lisäksi reilu myötäys täytyisi muistaa, kun on isompi hevonen kyseessä enkä ole tottunut sen hyppytyyliin.

Vihdoin oman vuoroni koittaessa laitoin kaikki likoon. Täysin hiljaa ja keskittyneenä pyysin tamman liikkeelle ja lähdin radalle. Yritin pitää istunnan tiiviinä ja myödätä edestä pidätteiden välillä. Laskin askeleet tarkasti ennen esteitä, jotta varmasti pysyin mukana hypyissä. Keräsin myös itseni nopeampaa esteiden jälkeen viime kierrokseen verrattuna. Mutta hetkonen... Näinhän kuuluisi ratsastaa joka kerta?!
Suurin osa viimeisestä radasta meni oikeasti hyvin ja olin itsekin tyytyväinen, vaikka en sitä opettajalleni halunnutkaan myöntää. Muutaman kerran tamma oli kiihtynyt liikaa, jolloin olin vain kylmän viileästi pysäyttänyt koko hevosen ja sitten vasta jatkanut. Minun suoritukseni jälkeen ravailimme vain kevyesti ja keräsimme esteet pois.

Ensi viikon keskiviikkona minulla on lääkärille aika tuon polveni takia. Sen jälkeen selviää, mikä siinä oikein on ja kannattaako minun ratsastaa, vaikka pystynkin siihen (jotenkuten ja varovaisesti). Pistäkää tekin peukut pystyyn ja toivokaa parasta!

❤️:llä Annika

maanantai 1. helmikuuta 2016

#164 Nivuset jumissa

Viime postauksessa sanoin, etten tiedä milloin menen seuraavan kerran tunnille. No, päätin kuitenkin olla perumatta vakiotuntiani ja kokeilla, pystynkö ratsastamaan. Tunnin aiheena meillä oli esteet ja minulla ratsuna Sarna. Olin yllättynyt, kun se ei ollutkaan tunnilla ja sain varustaa sen! Tiesin jo ennen tuntia, etten pysty laittamaan jalustimia ja minun olisi ratsastettava ilman, joten päätin jättää koko satulan samantien talliin. Melkein kaikki muutkin tuntilaiset päättivät sitten hypätä ilman satulaa!

Harjattuani Sarnan huolellisesti ja laitettuani suitset päähän lähdimme maneesia kohti. Heti selkään kiivettyäni huomasin, etten saa kipeää jalkaani ponin kylkeen kiinni. Polvi ei antanut tarpeeksi periksi, minkä vuoksi minulla oli vain yksi jalka käytössä. Ponin raviin saaminen oli hieman hankalaa, mutta kun pääsimme vauhtiin, ei mitään ongelmaa enään ollut. En tosin saanut vasemmassa kierroksessa ponia hyvin kulmiin enkä volteilla taivutettua, mutta onneksi tämä ei ollut koulutunti - mikään ei ollut pilkun tarkkaa. 
Opettaja rakensi maneesin keskelle meille tuttuakin tutumman jumppiksen, jonka perässä oli okseri. Jumppikset ovat olleet aina vaikeita sekä minulle että ponille, kun välit ovat usein enemmän hevosille sopivat. Hommaa vaikeutti myös se, etten tosiaan saanut pidettyä pohkeitani kiinni. 

Esteet olivat melko matalia, mutta siltikään emme suorittaneet tehtävää kertaakaan täysin oikein. Alkuverkoissa Sarna lähti hyvin (yhdestäkin pohkeesta) eteen, mutta jumppikselle se hyytyi täysin. Kaksi ensimmäistä estettä selvitimme hyvällä tuurilla laukassa, mutta viimeistään kolmannella lopahti ja tulimme raviräpellyksellä loppuun. Ensimmäiset hypyt okserille vielä onnistuivat jotenkuten, mutta esteen hieman noustua poni alkoi kieltelemään.
Ensin kieltoja tuli vain okserille ja tulimme sen aina uudestaan pienen voltin vauhdittamana. Pian Sarna pääsi kuitenkin karkaamaan minulta jo jumppiksen puolivälissä ja vieläpä terveen jalan puolelta! Kirosin koko tunnin, kun mikään ei onnistunut. Yksikään suoritus ei ollut mielestäni edes välttävä - samaa mieltä oli varmasti opettaja, joka sanoi koko ajan vain "uudestaan" nauraen minulle. Olen iloinen, että meillä on hyvä tuntiporukka ja hyvä opettaja. Voimme kaikki heittää yhdessä läppää ja nauraa niin omille kuin toistemmekin suorituksille ilman, että kukaan ottaisi siitä itseensä!
Kun okseri korotettiin muille noin 90cm korkuiseksi, odotin omaa vuoroani ja pyysin saada tulla tehtävän ihan vain ristikkona. Emme kuitenkaan päässeet edes ristikolle asti, kun hommat kusi jo aiemmassa vaiheessa. Niimpä opettajamme otti jumppiksen kokonaan pois ja sain tulla ristikkoa yksittäisenä. Noh... Sekään ei mennyt niinkuin elokuvissa - tulimme sen aina ravilla, vaikka tein kaikkeni, että poni laukkaisi.

Aikaakaan ei enään ollut, joten jouduin tyytymään välttävään suoritukseen. Olen varma, että vaikka jalkani olisi ollut kunnossa, ei tunti siltikään olisi mennyt hyvin. Ehkä vain vähän paremmin... Jumppikset hevosten väleillä ovat aina vaikeita Sarnalle.

Tunnin aikana olin roikkunut ponin selässä ties miten päin, mutta en sentään tippunut. Koskaan en ole kuitenkaan noin montaa kertaa meinannut tippua yhden tunnin aikana! Voin sanoa, että seuraavana päivänä nivuseni olivat ihan jumissa, kun olin ninjaillut Sarnan kyydissä.

Ehkä odotan suosiolla, että polveni on kunnossa ennen seuraavaa ratsastuskertaa, sillä tämä oli yhdenlainen farssi. Mutta tästä ei voi muutakuin parantaa! Millaiset fiilikset teillä on yleensä sellaisten tuntien jälkeen, kun kaikki on mennyt päin mäntyä? En tiedä olenko ainoa, mutta minulla on yleensä vain positiiviset fiilikset ja halu kehittyä paremmaksi!
❤️:llä Annika

lauantai 16. tammikuuta 2016

#163 Sarna ei pidä sinisestä

Kiireitä ja paljon tekemistä... Hyvä (teko)syy olla kirjoittamatta blogia! Ei kun oikeasti olen ollut kiireinen. Minulla on ollut paljon futistreenejä ja kouluhommia. Palautettavia tehtäviä on joka päivälle ja vapaapäiviä treeneistä ei ole ollut reiluun viikkoon ja perjantaisinkin on ollut pelejä, minkä vuoksi en vakiotunnilleni ole päässyt. Olen muutamalla korvaavalla tunnilla ehtinyt viikon aikana käydä, mutta niistäkään en ole ehtinyt kirjoittamaan. 

Ensimmäinen tunti oli koulutunti suosikillani eli Sarnalla. En muista tunnin kulkua enää kovin tarkasti, mutta teimme ainakin väistöjä keskihalkaisijalta uralle molempiin suuntiin. Väistöt olivat hieman vaikeita, kun emme niitä olleet niitä pitkään aikaan harjoitelleet. Sarna väisti joko liian jyrkästi tai ei ollenkaan - korjaavat avut jäivät ponilta täysin huomioimatta. 

Pari viikkoa sitten lauantaina varasin itselleni tunnin ja toivoin siihenkin Sarnaa. Järkytyksekseni minulle oli jaettu tallin nuori suomenhevosruuna Silveri. Ei se kyllä mielestäni suokilta näytä ja melkein ponin kokoinenkin se on! Silveri oli todella hellyyttävä ja kiltti sekä hoitaa että varustaa. 
Jo alkukäynneissä huomasin ruunan olevan eteenpäin pyrkivä, mutta kuuliainen. Toivoin opettajaltamme jotain helppoa tehtävää, koska halusin tutustella Silveriin vielä. Tehtävä olikin sitten niin yksinkertainen, että harjoitusravissa maneesia ympäri tehden pääty-ympyrät molempiin päihin. Tykkäsin Silverin askelista tosi paljon ja niissä oli helppo istua. Ruuna oli reipas, mutta helposti hallittavissa esimerkiksi istunnalla. Kun löysin tiiviin istunnan, pystyin keskittymään taivutteluun ja hyviin teihin. 
Teimme samaa tehtävää myös laukassa molempiin suuntiin. Alkuun Silverin laukka tuntui erikoiselta ja luulin koko ajan meneväni vastalaukkaa, vaikka minulla oli myötälaukka. Laukka piti vain saada pyörimään kunnolla! 

Tietysti näin ensimmäisellä kerralla oli vähän kaikki hienosäätönappulat hukassa ja paljon totuttelemista, mutta nuoresta iästään huolimatta Silveri on oikein osaava, mukava ja toimiva peli!

Seuraavalle tunnille sain Sarnan ratsukseni. Menin pitkästä aikaa ilman satulaa, koska ilma oli melko kylmä, niin ajattelin ponin lämmittävän minua. Tälläkin tunnilla teimme melko yksinkertaosta tehtävää: kummallekin pitkälle sivulle kolme volttia. Pienenä plussana oli, että toisella pitkällä sivulla ratsastettiin volteilla eteenpäin ja suorilla lyhentäen, kun taas toisella pitkällä sivulla teimme päinvastoin eli volteilla lyhensimme ja suorilla ratsastimme eteenpäin.

Pitkiin aikoihin Sarna ei ole ollut niin painava kädelle kuin se tällä tunnilla oli. Usein se on purrut kiinni oikeaan ohjaan, mutta ei varmaan koskaan näin pahasti. Suorallakin ratsastettaessa se käänsi päätään kieroon ja yritin sitä suoristaa, mutta siitä seurasi monesti vetokilpailu. Kun en suorallaan saanut ponia irti oikeasta ohjasta, oli oikeassa kierroksessa hyvin vaikea saada Sarnaa taipumaan. Varsinkin ilman, että jäisin vetämään ohjasta.

Vasemmassa kierroksessa Sarna on yleensä ollut melko kevyt ja taipunut helposti, mutta tällä tunnilla se painoi hirveästi kädelle. Ihan kuin olisin kannatellut välillä koko sen päätä vain ohjilla. Vaikka poni olikin hieman vaikea edestä, liikkui se yllättävän hyvin muuten! Lopputunnista jouduin kuitenkin ottamaan pieniä taukoja, sillä en yksinkertaisesti jaksanut pitää enää ohjista kiinni! Sarna oli painanut niin paljon ja vaikka yritin koko ajan olla itse vetämättä... Helpommin sanottu kuin tehty. 

Viime viikon lauantaina pääsin pitkästä aikaa hyppäämään Sarnalla. Viimeksi olen tainnut ponilla hypätä kisoissa, kun en vakiotunnilleni ole päässyt. Olin päivän ensimmäisellä tunnilla ja se kestää puoli tuntia normaalia pidempään. Ehdimme siis hypätä reilusti!

Alkuverkoissa Sarna oli tosi hyvän tuntoinen ja lähti hyvin pohkeesta eteen. Ensimmäisenä tehtävänä tulimme ristikko-okseri -linjaa. Lisäksi linjan keskivaiheilla oli puomi. Ristikolle tuli tosi hyviä hyppyjä ilman töpöaskelia ja puomillekin osuimme lähes aina moitteettomasti. Okseri oli kuitenkin hyvin hyvin hankala, vaikka korkeuttakaan sillä ei ollut paljon mitään. Sarna kielsi sille joka ikinen kerta!

Seuraavana tehtävänä tulimme sarjaa, jossa oli yhden laukan väli. Sarjan toinen este oli okseri, joka oli hieman korkeampi ja ehkä vähän pidempikin kuin linjan okseri. Tämän poni tuli täysin ongelmitta!
Kun olimme muutaman kerran tulleet molemmat tehtävät, ryhdyimme radan hyppäämiseen. Radalla oli vain muutama yksittäinen este lisää sarjan ja linjan lisäksi. Radalla yksittäiset esteet olivat noin 50-60cm ja Sarna oli aivan super! Yhdellekään esteelle ei tainnut tulla töpöaskelia ja pääsimme niistä yli laukassa. Mutta... Se sama okseri, joka oli vaikea alkuverkoissa... Sarna ei suostunut menemään sen yli edelleenkään, vaikka muut (korkeammatkin) esteet ja okserit meni hyvin. Niimpä opettajamme teki johtopäätelmän, että Sarna ei pidä sinisestä väristä, sillä linjan okseri oli ainoa sininen este. Naurahdin vähän, mutta ei siniset esteet ole ennenkään ongelmia tuottaneet! En tiedä, mikä siinä oli niin hankalaa...
Loppukäynnit hevoset sai jälleen meidän kerätessä esteitä. Sarna jatkoi, joten pääsin samantien lähtemään kotia kohti ja valmistautumaan futisturnaukseen. 

Viimeisin tunti oli perjantaina. Vakiotunnillamme oli vaihteeksi koulua ja sain mennä Sarnalla. Sarna oli jo edellisellä tunnilla, joten se oli hyvin verkattu. Teimme koko tunnin samaa tehtävää: avoja pitkillä sivuilla - ensin käynnissä, sitten ravissa ja viimeisenä laukassa. Vaihdoimme tietysti suuntaa välissä.
Vasempaan kierrokseen poni teki avot melko hyvin, vaikka minusta tuntui että se taipui vain kaulasta. Opettajan mukaan poni on niin lyhyt, että taivutusta itse ponissa ei tunne välttämättä. Ja opettajan silmin poikitustakin oli juuri sopivasti! Vasempaan kierrokseen Pallero oli hyvä sekä käynnissä että ravissa. Tuntui taas, että se olisi voinut pyöristyä koska tahansa! 
Oikea kierros tuotti alkuun pieniä vaikeuksia, koska Sarna meinasi olla hieman tyhjä vasemmalta. Kultainen keskitie löytyi kuitenkin säätämisen jälkeen ja poni tuntui taas superhyvältä. Harmikseni tehtävä määrättiin tultavaksi laukassa juuri, kun meni hyvin. Olisin halunnut jatkaa vielä ravissa! Laukassa en oikeastaan edes yrittänyt avoja, vaan keskityin pitämään yllä pyörivää laukkaa.
Laukkojen jälkeen ravailtiin hetki ja käveltiin loppukäynnit. Hoidin Palleron pois ja huomasin sen olevan jopa vähän hikinen tunnin jäljiltä!

En tiedä milloin menen seuraavan kerran tunnille, sillä toissakesänä leikattu polveni on alkanut taas reistailemaan. Juuri tällä hetkellä en saa jalkaani koukistettua, mutta toivotaan tämän menevän ohi!

❤️:llä Annika