Alkuverkoissa en saanut Camiin minkäänlaista tuntumaa ja sen ravi tuntui aivan kauhealta Sarnan tasaisten askeleiden jälkeen. Minulla oli myös ongelmia jalustimien kanssa - yllätys yllätys. Olin ihan varma, että oikea on pidempi, vaikka muut väittivät vasemman olevan. Miten ihmeessä saisin korjattua istuntani suoraan?!
Hyppäsimme ensin muutaman kerran ristikkoa, joka nostettiin pian noin 70cm korkeuteen. Suurin osa hypyistä oli ihan hyviä, mutta parantamisen varaa on reilusti. Eräällä hypyllä meinasin jopa päätyä maistelemaan hiekkaa!
Pystyltä siirryimme ristikko-okseri -linjalle. Ristikolle tulimme aina liian pohjaan ja lähdin hieman sukeltamaan, mutta okserille tuli hyviä suorituksia! Muutaman kerran tätä tultuamme saimme itse päättää radan, jonka ratsastimme. Minun rataani kuului pysty, ristikko, linja ja sarja. Viimeisimpänä mainittu oli minulle vaikein, sillä tulimme niin vauhdilla, että sarjan väli meinasi käydä pieneksi. Muuten suoritimme esteet ihan hyvin kai...
Esteillä suurimmaksi ongelmaksi nousi askeleen katsominen. Minun täytyi päättää lähdemmekö hyppyyn kaukaa vai otammeko vielä yhden askeleen. Toisena ongelmana olivat jalkani jälleen kerran... Miksi ne eivät voi pysyä oikealla kohdalla, vaikka yritän? Miten ne edes taipuvat tuollaiseen asentoon? Tämänkin postauksen hienot hyppykuvat näyttävät kauheilta, koska jalkani... Kiitos kuvista kumminkin Ankulle ja Sonjalle!
Loppuverkkojen jälkeen vein Camin talliin ja harjasin sen nopeasti. Ennen lähtöäni kävin myös perumassa ensi viikon tunnin, sillä vietän seuraavan viikonlopun eräkurssilla! Hieman pelottaa, mutta uskon tulevani elävänä takaisin.
❤️:llä Annika