keskiviikko 29. toukokuuta 2013

#75 Everything eventually ends

Tuli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten.

Nyt saat juosta seuraten heitä,
ei kipu enää elämääsi peitä.
Suru on suuri lohduton,
mut tiedän... Sun hyvä olla nyt on.
Nuku pikkuinen rauhassa ikiuneen tietäen,
kiitän ajasta yhteisestä,
koskaan sinua unohda en.
 Kiitos siitä lyhyestä ajasta, jonka sain viettää kanssasi,
kulkea vaikeatkin ajat rinnallasi.

Kiitos kauniista muistosta, jonka jätit jälkeesi.
Nyt en osaa muuta kuin itkeä perääsi.

Haluan, että tiedät miten paljon sinua rakastin...
 † Rest in Peace Percival II
1993-2013

maanantai 27. toukokuuta 2013

#74 Kaikilla on omat mielipiteensä...

Nyt on pakko päästä avautumaan jo pidempään vaivanneesta asiasta. Tähän alkuun haluan vain sanoa, että kaikki tekstissä mainitut asiat ovat minun mielipiteitäni. Ja koska kaikillahan on omat mielipiteet, haluaisin kuulla mitä mieltä te olette tästä asiasta.

Yksi hyvän blogin kymmenestä avaimesta on mainostus. Kuinka muutenkaan ihmiset löytäisivät blogisi? Tosin täytyy aina muistaa, että liika on liikaa. On todella ärsyttävää, jos bloggaaja tuputtaa blogiaan joka paikassa. Tähän liittyen olen saanut pohdittavaa. Ihmiset linkittävät bloginsa esimerkiksi ht.nettiin ja kirjoittavat perään, että lukija lukijasta. Tätä olen siis miettinyt todella kauan, enkä tajua sitä vieläkään.

Miksi liittyä jonkun toisen lukijaksi vain siitä syystä, että vastineeksi saa oman lukijamäärän kasvamaan yhdellä numerolla? Jos blogi ei oikeasti edes kiinnosta etkä lue sitä ollenkaan. Voin kyllä myöntää, että joskus näin saattaa löytää hyvänkin blogin omaan lukuluetteloon, mutta yleisimmin syy on oman lukijamäärän kasvaminen. Miksi kalastella lukijoita, jotka eivät oikeasti lue blogiasi? Itse ainakin haluaisin muutaman aktiivisen lukijan enkä satoja sellaisia, joita blogini ei voisi vähempää kiinnostaa. Jos uskallat myöntää itsellesi harrastaneesi tällaista toimintaa niin mieti, että kuinka moni lukijoistasi oikeasti lukee blogiasi!

Onko blogin pitämisessä pääasiana lukijat? Entä kommentit ja suosio? Eivät ainakaan minun mielestäni. En tehnyt tätä blogia kirjoittaakseni pelkästään lukijoille. Täällä voin avautua ja kirjoittaa tuntemuksistani. Toki kommentit piristävät ja inspiroivat, mutta miettikää oikeasti. Onko bloggaaminen tätä: "Suosiota, mainetta, lukijoita ja kommentteja, jee!" Suuri kalastelemalla kerätty lukijakaarti ei tee blogista yhtään parempaa.

Jos joku kommentoi liittyneensä lukijakseni ja pyytää liittymään takaisin, periaatteeni on aina sama. Ei, en liity ellei blogi oikeasti kiinnosta minua. Käyn siis vilkaisemassa lähes jokaisen blogin, mutta en harrasta lukija lukijasta periaatetta. Edelleenkään en tajua sen ideaa... Kommentti kommentista sen sijaan on omastakin mielestäni ihan järkevää.

Mielestäni lukijoita kerjäämällä ei saa suosiota, vaan huonon maineen. Lukijamäärä on vain numero, joka ei periaatteessa merkitse mitään! Tunnetusti suuri lukijamäärä tuo myös harmia. Mitä enemmän lukijoita, sitä enemmän myös negatiivisia kommentteja. Ja tarkoitan nyt ihan oikeasti negatiivisia. Kritiikki taas on ainakin tähän blogiin todella tervetullutta! Asioiden pitää olla perusteltuja, jotta niistä voi ottaa opikseen.

Lukija lukijasta, hmmm... Voisiko joku ystävällisesti selittää minulle, mikä idea tuossa on?

♥:llä Annika

perjantai 24. toukokuuta 2013

#73 Gone too soon...

Eilen Messi lähti Oulunsalon Ratsastuskoululta seistessään tyhjän panttina monta kuukautta. Se lähti jo aamulla, joten en ehtinyt nähdä sitä enään. Olisin tahtonut vain halata sitä, koska viimeksi olen hoitanut sitä työelämään tutustumisen aikana. Tietysti olen hieman surullinen, kun en tule enään tuota ihanaa mustaa otusta näkemään, mutta näin on paljon parempi sille!
Messin mukana lähti myös vasta tullut poni What a Dream, joka ei sopeutunut ratsastuskouluun. Näiden tilalle tuli kaksi uutta asukkia; vuonohevostamma Sarna ja KWPN ruuna Bliksem S. Varsinkin tuo jälkimmäinen on todellinen komistus! Sarna vaikuttaisi jo sopeutuneen, ja se on tehnytkin monta tuntia ongelmitta.

Tältä viikolta jouduin perumaan vakiotuntini rippikoulun vuoksi. Alkuviikosta olin muuten vain tallilla ja kuvailemassa, mutta tänään päätin mennä tunnille. Mietin kauan, että menenkö koulu vai estetunnille. Lopulta päädyin estetuntiin, ja toivoin siihe sekä Saporoa että Lenjaa. Tallille päästyäni järkytyin, koska minulle oli laitettu ratsuksi Lester. Kun jo muutenkin pelotti mennä B-tasoiselle tunnille hyppäämään, niin Lester kruunasi kaiken. Niin monissa kilpailuissa olen nähnyt sen kieltävän ulos pienimmissäkin luokissa.
Varustettuani Lesterin ja kiivettyäni selkään, alettiin verkkaamaan. Sen ravi tuntui tosi omituiselta ja muutenkin se oli herkkä ratsastaa. Koko tunnin olisi voinut olla enemmän ohjaa kädessä, mutta muuten se oli ihan kiva. Minun ilokseni hypättiin vain pieniä ristikoita harjoitellen oikeaa tekniikkaa. Tehtävät eivät olleet vaikeita, mutta olisin voinut katsoa laukat paremmin. Pelkäsin koko tunnin Lesterin kieltävän, mutta sitä se ei edes yrittänyt. Olen tyytyväinen!
8.6 on luvassa koulukilpailut, joihin ilmoittauduin Saporolla. Tarkoituksena olisi ratsastaa helppo C läpi. Pitäisi vain päästä treenaamaan kunnolla koulua vielä ennen kisoja... Noh, peukut pystyyn!

♥:llä Annika

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

#72 Eurovision 2013♥

Ainakin hetkellisesti lauantaina tuntui, että suunta olisi taas ylöspäin. Minulla oli ratsuna Saporo, joka tuntui jo alkuverkoissa aivan mahtavalta! Löysin oman asenteeni ja sain kuin sainkin Saporon liikkumaan kunnolla. Joko menee tai sitten itkee ja menee. Muutaman kerran se pukittikin, kun annoin raippaa, mutta en antanut sen häiritä. Tein paljon temponvaihteluita, jotta Saporo ei kaahaisi kuitenkaan aivan päättömästi.
Meillä oli estetunti ja päästiinkin hyppäämään kunnolla, koska meitä oli vain neljä. Saporo oli tosi hyvä, mutta itse puskin liikaa esteille. Ratsastuksenopettajamme sanoikin kiltisti, että älä nyt työnnä kun se kerrankin laukkaa :D Hyppäsimme pieniä ratoja, joka meni suhteellisen hyvin. Lopputuntia kohden Saporo hyytyi, mutta niin minä itsekin. Ulkona oli tosi kuuma!
Tunnin jälkeen lähdin kiireen vilkkaa kotia kohti ja sieltä futispeliin. Heti pelin jälkeen lähdin takaisin tallia kohti. Luvassa oli samantapainen leikkitunti kuin viimeksi. Olin toivonut tähänkin Saporoa, mutta sain ratsukseni Silvanon. Olin ihan kauhuissani, koska tarkoituksena oli hypätä pieniä esteitä ilman satulaa esimerkiksi viestin yhteydessä. Hyvä, että pysyin edes satulan kanssa kyydissä Silvanon hypyissä!

Silvano oli valmiiksi tunnilla, joten otin vain satulan pois ja hyppäsin selkään. Alettiin ravailemaan heti ja suoraan sanottuna näytin ihan kanalta Silvanon selässä. Menin vain löysin ohjin suoraa uraa pitkin, mutta sen ravi pompotti niin hirveästi, että käteni näyttivät kanan siiviltä. Tunsin allani koko hevosen selkärangan, minkä lisäksi siinä oli iso säkä. Ei kovin mukavan tuntoinen, mutta onneksi siihen tottuu...
Ilman käsiä laukkailujen jälkeen päätettiin ottaa viestikisa, jossa hypättiin pientä ristikkoa. Aluksi en ollut hypyissä mukana ja sitten tuli muutama kieltokin. Muuten meni kyllä kivasti ja olen tyytyväinen, sillä tämä oli ensimmäinen kerta esteitä ilman satulaa minulle. Vaikka esteet eivät olleetkaan huikean korkeita, oli se silti tarpeeksi jännittävää.

Vaihdettiin viestistä hevosenvaihtohippaan, mutta kukaan ei halunnut ottaa Silvanoa kiinni. Lopulta, kun pääsin siitä eroon, juoksin pää kolmantena jalkana ottamaan Saporoa kiinni. Sainkin sen ja lähdin rallittelemaan maneesia ympäri. Pian jouduin kuitenkin luopumaan siitä, mutta pääsin kokeilemaan Annaa ja Lesteriä. Lopputunnista ratsastettiin vielä Elsin kanssa tandemia Unilla ja löydettiin sen pukkinappula :D Viimeisenä otettiin omat hevoset ja mentiin kentälle ottamaan yhteiskuva.
Suvi & Elari, Noora & Saporo, Hinni & Lenja, Ninni & Lester, Linda & Willy, Vilma & Rassi, Sara & Uni, Anna & Elsi ja minä & Silvano
Leikkitunnin jälkeen otettiin pyörät ja lähdettiin yhdeksän ihmisen porukalla Lindalle viettämään Euroviisuja. Meillä oli tosi paljon kaikenlaisia herkkuja ja grillattavaa. Illan aikana syötiin siis paljon, oleiltiin vain ja kohokohtana katsottiin tietysti Euroviisut. Oma suosikkini oli suloinen poika Ruotsista, joka ei harmittavasti pärjännyt kovinkaan hyvin. Myöskään Suomelle ei tullut paljoa pisteitä ):
Käytiin iltakävelyllä ja mentiin nukkumaan kolmen jälkeen. Aamulla yhdeksän aikaan herättiin siihen, kun ilmapatja poksahti allani ja vierähdin Lindan päälle. Siihen ne unet sitten jäivätkin suurimmalla osaa porukasta. Suunnittelimme kuvaavamme Risto-Matin tapaisen musiikkivideon ja aloimme valmistelemaan sekä kuvaamaan sitä. Siitä saatte kuulla myöhemmin lisää... (;

Iltapäivällä löhöilimme vain trampoliinilla ottaen aurinkoa, kun ulkona oli lähes 30 astetta lämmintä! Siivosimme myös ulkorakennuksen, ja päivän mittaan yksi toisensa jälkeen lähti kotiin. Oli kyllä huippu viikonloppu parhaassa seurassa♥ Ehkä ensi vuonna uudestaan?

♥:llä Annika

lauantai 11. toukokuuta 2013

#71 Suunta on aina ylöspäin...

...ellei alla ole juoksuhiekkaa. No sitä tuntuu olevan allani loputtomiin. Jo monen tunnin ajan on tuntunut siltä, että mikään ei mene oikein. Onnistumisia ei tule ja fiilikset on ihan maassa ratsastuksen jälkeen. Enkä edes ole löytänyt vielä sopivaa hevosta, jolla voisin alkaa treenaamaan lähes joka tunti. Saporo tuntuisi hyvältä, mutta sen kanssa pitäisi päästä harjoittelemaan ja paljon!

Tänään se ei ollut mahdollista, sillä ratsunani oli Lenja. Sen kanssa ongelmani ovat jalat. Ne ovat muutenkin pahin ongelmani. Varpaani kääntyvät tahtomattani sivulle ja sitten kantapäät osuvat hevosen kylkeen. Lenjalla varsinkin tuota jälkimmäistä on varottava. Jos keskityn pelkästään siihen, että varpaani osoittavat menosuuntaan, jalkani jännittyy ja jalustimet eivät pysy enää jalassa. Miten jotkut saavat sen näyttämään niin helpolta?
Tunnilla tehtiin aikalailla samoja tehtäviä kuin viimeksi koulutunnilla. Eli joka kulmaan voltti ravissa, toisella pitkällä sivulla loiva kiemura ja toisella ravia eteenpäin. Etenkin tuo eteenpäin ratsastus tuotti vaikeuksia meille. En saanut kunnon matkaa voittavaa ravia tai sitten tultiin ravi-laukka-räpellystä. Oikeaan kierrokseen myös asetus ja taivutus olivat hankalia.
Harjoiteltiin samaa tehtävää laukassa, mikä onnistui paljon paremmin. Muistin pitää kantapäät poissa Lenjan kyljistä ja laukka oli eteenpäin pyrkivämpää kuin ravi. Vain ulko-ohjan olisi pitänyt olla tasaisempi, jotta Lenja ei olisi heitellyt päätään. Ratsastettiin vielä laukkaa eteenpäin, mikä oli helppoa Lenjalla.
Minulla oli taas peli päivällä, joten jouduin lähtemään heti tunnin jälkeen kotia kohti. Kävin toivomassa ensi viikolle Saporoa ja kysyin, että voidaanko hypätä silloin. "Katsotaan sitten" Aikuisten ei...?

Pahoittelen, kun en saanut uusia kuvia. Saatte tyytyä vanhoihin! Lisään tähän vielä videon, jossa on materiaaleja viime tunnilta Lenjalla. Voin sanoa, että suunnilleen samalta näytti meno nytkin kuin tuolloin. ("Mutterista" saa laatua paremmaksi.)


Loppuun vielä mainostan BeaTheShepherd'in järjestämää banneriarvontaa. Arvontaan pääset osallistumaan klikkaamalla kuvaa vai tätä linkkiä.
♥:llä Annika

perjantai 10. toukokuuta 2013

#70 Hevosjalkapalloa

Reippaana pyöräilin tänään tallille. Sama urakka on tiedossa huomenna aamulla. Lähdin kahdeksan maissa ja olin perillä puoli yhdeksän. Kävin maksamassa ja sain tietää, että minulla oli toivomani ratsu. Elari. Kävin heittämässä sille varusteet selkään, tein yksisarvisen ja lähdimme maneesiin.
Verkkasimme normaalisti, mutta itse en ainakaan välittänyt meneekö poni kulmiin tai muuta vastaavaa. Elari vaikutti todella reippaalta. Sitten maneesiin saapui pallo. Elari yritti innoissaan mennä sitä kohti, mutta pääsimme vierittelemään palloa vasta viimeisenä. Tämä oli ensimmäinen kerta hevosjalkapallon parissa minulle, joten pallon hallinta oli hieman hakusessa.

Lopulta alkoi "virallinen" peli. Pääsin Elarin kanssa hyvin peliin ja kiinni palloon, mutta ajauduimme aina reunoille. Sitä kautta päästiin onneksi estämään monta maalia. Ja yhden saimme tehtyäkin! Tosin väärään päähän... :D Peli päättyi suunnilleen 15-0 Yksisarvistiimin tappioon. Hävisimme siis reilusti, mutta ei sillä niin väliä. Hauskaa ainakin oli!
Postauksen kuvat c. Fanni & Julia
Ennen tunnin loppumista laukattiin vielä maneesia ympäri. Vein Elarin talliin ja purin siltä varusteet sekä yksisarvisen. Kävin katsomassa oliko huomisen hevosia päätetty jo, ja olihan ne. Huomenna ratsuna olisi Lenja :) Toivon mukaan kouluillaan.

♥:llä Annika

torstai 9. toukokuuta 2013

#69 Vedetään sutia!

Näin alkuun haluaisin kertoa, että Hallittua laukkaa-blogia voi seurata nyt myös Bloglovin'in kautta. Tein tämän sen vuoksi, koska olen kuullut huhuja, että Google poistaisi Lukijat-palkin. Tästä linkistä tai kuvaa klikkaamalla pääset seuraamaan meidän elämää jatkossakin, vaikka Lukijat-palkki poistettaisiin
c. Viivi
Ennen varsinaista postauksen aihetta saatte vielä nähdä "musiikkivideon", jota kuvasimme vappuna kaveriporukalla. Tämä on siis tehty täydellä huumorilla, joten älkää ottako tosissanne! Editoinnista kunniaa Lindalle♥

  

Ja nyt aiheeseen, eli kisapäivään. Menin tallille kymmenen aikoihin, jolloin rata oli jo rakennettu. Katseltiin jonkin aikaa muiden suorituksia odotellen omia. Kuten monessa postauksessa olen kertonut, kisaponina toimi eestinhevosruuna Elari. Minulle tuli hirveä kiire, vaikka Elari oli jo valmiiksi varustettuna. Hyppäsin ulkona selkään ja menin kentälle verkkaamaan. Pelotti hirveästi, koska en ollut ratsastanut vielä kentällä ja kaiken lisäksi siellä piti hypätä.
Elari oli mennyt yhden suorituksen ennen minua, ja oli hyvin viritettynä. Kentällä jo pienistäkin pohjeavuista se lähti reippaasti eteenpäin. Ehkä turhankin reippaasti... Kun aloin säätämään jalustimia, Elari lähti täyttä laukkaa altani. Hyvä etten tippunut! Ehdittiin hypätä muutama pysty ja okseri, kun meitä jo huudeltiin maneesiin. Verkkahypyt olivat ehkä turhan vauhdikkaita, mutta ei sentään tullut kieltoja.
Alkuun olin radalla ihan rauhallinen, mutta ensimmäisen esteen jälkeen alkoi painajainen. Tultiin väärällä laukalla, jalustin tippui ja laukka muuttui ravi-laukka-räpellykseksi. Olin ihan kauhuissani, mutta ylitimme esteet tuolla räpellykselläkin. Suunilleen viidennen esteen jälkeen paniikki katosi. Iskin Elaria raipalla ja laukka lähti pyörimään hyvin. Tosin toista jalustinta en saanut takaisin, joten mentiin rata loppuun yhdellä. Yllätyin kuitenkin, kuinka hyvin päästiin rata läpi puhtaasti. Elari pelasti!


Ratsastus radalla ei tosiaan ole kaunista, mutta en halua mitään neuvoja tai valituksia. Käyn tunneilla, jotta oppisin! En sijoittunut, mutta pääasia että selvittiin sieltä ilman hylkäystä. Luovutin Elarin seuraavalle ratsastajalle ja jäin katselemaan muiden ratoja. Olin vielä viimeisessä luokassa ajanottajana ja samalla päätin, että en enään koskaan mene estekilpailuihin Elarilla. Sellainen kokemus oli, että huhhuh!
Oli taas kiva päivä tallilla :) Ilmoittauduin myös huomenna olevalle heppafutistunnille. Vaikka juuri rivien välissä kerroin kuinka vihaan Elaria, toivoin sitä tuolle tunnille. Se on kuulemma mestariluokkaa tuossa lajissa. Saa nähdä miten futiksen peluu onnistuu ratsain!

♥:llä Annika

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

#68 Aina ei onnistu...


Tiistaina menin Lindalle yöksi ja keskiviikkona vietimme hauskan päivän koko talliporukan kanssa. Mukana olivat minä, Linda, Meeri, Noora, Julia, Sara, Reetta, Emmi, Elsi, Taru, Sonja ja Suvi. Paistoimme vaahtokarkkeja, kuvasimme musiikkivideota ja muuta mukavaa :)
Eilen olin ihan innoissani, kun sain tietää, että menen Saporolla vakiotuntini. Se meni edellisellä tunnilla, joten minun ei tarvinut varustaa sitä. Hyppäsin sen selkään ja alettiin verkkaamaan. Taivuttelin ensin hieman ja tein muutamat väistöt, jotta saisin sen paremmin kuulolle. Raviin lähdin kuitenkin liian rennolla asenteella, sillä en saanut Saporoa liikkumaan kunnolla.
Meillä oli puomitunti ja ajattelin, että ei tule onnistumaan. No sitä se aluksi olikin. Tultiin ravissa toisella pitkällä sivulla puomeja pitkillä väleillä ja toisella lyhyillä väleillä. Pitkät onnistuivat huomattavasti paremmin, koska Saporo otti hieman vauhtia niille. Välillä meinasi nousta laukkakin, vaikka väitin että se ei liikkunut kunnolla. Lyhyet puomit taas menivät vähän niin ja näin, sillä tultiin liian lujaa.
Kun olimme tulleen pitkillä väleillä olevat puomit muutaman kerran, Saporon ravi tuntui todella lennokkaalta. Siihen se sitten jäikin, kun tein muutaman ympyrän ja tultiin lyhyillä väleillä olevia puomeja minun pidättäessä. Jälleen yritin herätellä Saporoa liikkeelle, mutta huonoin tuloksin. Laukassakaan en saanut askelta täysin sopivaksi puomeille. Lopputunnista sain jopa tehtyä ympyrän niin, että laukka ei riko raville. Huikea saavutus!
Ravailtiin loppuverkaksi maneesia ympäri ja vasta siinä vaiheessa pystyin sanomaan, että Saporo tuntui hyvältä. Sitä ei tarvinnut koko ajan käskeä eteenpäin, kun itse rentouduin. Minulla kai on jokin mielle, että se on pakko saada liikkumaan hyvin. Loppuraveissa, kun en ajatellut yhtään miten Saporo kulkee, niin se kulkikin hyvin! Jo alkutunnista minun täytyisi löytää tuo sama rentous ilman paineita siitä, liikutaanko vai eikö. Treeniä treeniä...

Puhuin erään kaverini kanssa, mikä sai minut oikeasti miettimään. Ehkä odotan itseltäni liikaa. Olen ratsastanut hieman yli vuoden ja pärjään B-tunneilla, mutta en ole tyytyväinen. "Mitä paremmin ratsastat, sitä ankarampi olet itsellesi." Onko muilla kokemuksia? Silloin kun aloitin ratsastuksen, se oli tosi kivaa ja olin tyytyväinen pienimmistäkin edistymisistä. Nykyäänkin ratsastus on kivaa, mutta se menee siihen että yritän kaiken menevän täydellisesti. Siinä en voi onnistua, en sitten milloinkaan...!
Torstaina onkin sitten jo estekilpailut. Jos en pääse sitä ennen tunnille, niin seuraava postaus tulee sieltä. Tavoitteena olisi kuitenkin päästä hyppäämään vielä toisen kerran Elarilla ennen kisoja. Nyt haluaisin erikoispostaustoiveita, joten kommenttia tulemaan!? (:

♥:llä Annika