En ollut toivonut ketään, koska tarkoituksenani ei tosiaan ollut mennä tunnille. Ratsuksi minulle oli jaettu Basse - TAAS. En valita, vaikka en saisikaan Sarnaa. Valitan, koska saan aina Bassen, vaikka opettajakin tietää, etteivät meidän kemiat kohtaa. Varustin ponin nyrpein nokin ja maneesissa säädin niin satulavyön kuin jalustimetkin. Sain laittaa jalustimet tosi pitkiksi, jotta polvelleni jäi tilaa olla lähes suorana.
Alkuverkoissa tunnustelin varovaisesti pystyinkö keventämään ja yleensäkään käyttämään vasenta jalkaani. Ratsastus omalta osaltani sujui paremmin kuin viimeksi, mutta yhteistyö ponin kanssa ei toiminut. Verkkahyppynä tulimme pientä ristikkoa, mutta jo parin hypyn jälkeen pyysin Meriä vaihtamaan ratsuja kanssani. Lopputunnin ratsastinkin sitten Catleenilla!
Uudella ratsulla en ehtinyt ottaa yhtään verkkahyppyä, vaan siirryimme suoraan tehtävään. Tehtävä oli ikään kuin kahdeksikko ja siinä oli viisi estettä, joista yksi oli okseri, toinen pysty ja loput ristikoita. Kun olin lähdössä tehtävälle, en meinannut saada Catleenia liikkumaan mitenkään! Se ignoorasi pohjeapuni aivan täysin. Sitten kun vihdoin pääsimme liikkeelle, tamma kiihtyi niin, etten meinannut saada sitä kiinni.
Olin ratsastanut Catleenilla vain kerran aikaisemmin. Olihan tuohon jälleen totuttelemista. Ensimmäisen radan suoritimme kontrolloimattomasti. Sain ohjattua tamman esteille, mutta en saanut pidätettyä tarpeeksi ennen hyppyä, jolloin jäin useasti jälkeen. Lisäksi olen tottunut siihen, ettei Sarnalle tarvitse myödätä kovin pitkälle, kun raukalla on niin lyhyt kaula. Isona hevosena Catleen pääsi sitten vetämään minua kunnolla esteen päällä, sillä en ollut varautunut. Voittekin päätellä yhtälön vastauksen tämän kuvasarjan avulla:
Hupsistakeikkaa! Kumma kyllä minulla ei sattunut yhtään mihinkään tippumisen aikana. Opettaja varmisteli vielä, ettei varmasti ollut sattunut, sillä tippuminen näytti kuulemma melko rajulta. Ärtymys sen sijaan kasvoi. Taaskaan mikään ei onnistunut... Hetken maassa kiroiltuani nousin takaisin selkään ja opettaja pyysi tulemaan okserin uudelleen ja sitten tehtävän loppuun. Tein työtä käskettyä, mutta suoritus meni vähän niin ja näin. Catleen ei pysynyt oikein hanskassa minulla.
Olin tuntilaisistamme viimeinen suorittaja. Muiden hypätessä sain ottaa hetken syvään henkeä ja miettiä, mikä menee vikaan. Usein jään vetämään vain edestä ja unohdan muut avut täysin. Lisäksi reilu myötäys täytyisi muistaa, kun on isompi hevonen kyseessä enkä ole tottunut sen hyppytyyliin.
Vihdoin oman vuoroni koittaessa laitoin kaikki likoon. Täysin hiljaa ja keskittyneenä pyysin tamman liikkeelle ja lähdin radalle. Yritin pitää istunnan tiiviinä ja myödätä edestä pidätteiden välillä. Laskin askeleet tarkasti ennen esteitä, jotta varmasti pysyin mukana hypyissä. Keräsin myös itseni nopeampaa esteiden jälkeen viime kierrokseen verrattuna. Mutta hetkonen... Näinhän kuuluisi ratsastaa joka kerta?!
Suurin osa viimeisestä radasta meni oikeasti hyvin ja olin itsekin tyytyväinen, vaikka en sitä opettajalleni halunnutkaan myöntää. Muutaman kerran tamma oli kiihtynyt liikaa, jolloin olin vain kylmän viileästi pysäyttänyt koko hevosen ja sitten vasta jatkanut. Minun suoritukseni jälkeen ravailimme vain kevyesti ja keräsimme esteet pois.
Ensi viikon keskiviikkona minulla on lääkärille aika tuon polveni takia. Sen jälkeen selviää, mikä siinä oikein on ja kannattaako minun ratsastaa, vaikka pystynkin siihen (jotenkuten ja varovaisesti). Pistäkää tekin peukut pystyyn ja toivokaa parasta!
❤️:llä Annika