Kuten viime postauksen lopussa mainitsin, olin viikonloppuna 29.11.-1.12 leirillä Sarin tallilla. Vietimme ihanat kolme päivää siellä 11 hengen kaveriporukalla. Lähes kaikki menivät joka tunnin samalla hevosella ja minulle oli laitettu säpäkkä tamma Aniola. Olisin tahtonut Hopon, mutta se ei valitettavasti ollut käytettävissä.
Saavuin tallille perjantaina vähän ennen kahdeksaa ja kaikki muut olivatkin jo melkein siellä. Illan aikana lähinnä vain juttelimme ja vaihtelimme kuulumisia, koska viime näkemästä oli lähes vuosi! Suunnittelimme menevämme ajoissa nukkumaan, mutta se vähän viivästyi... Aamulla tietysti väsytti, mutta onneksi ei tarvinnut mennä aamutalliin.
|
Enni leipoi meille joulutorttuja :3 |
Ensimmäinen ryhmä, johon minä kuuluin, ratsasti kymmeneltä. Haimme hevoset ulkoa ja laitoimme rauhassa kuntoon. Aniola ei tykkää yhtään mahan alueelle koskemisesta eikä varsinkaan satulavyön kiristämisestä. Muutenkin se saattaa yrittää purra, mutta onneksi se ei potki. Sain varustettua tamman ja maneesissa minut autettiin selkään. Kävelimme pitkät alkukäynnit ja kun aloimme ravaamaan, muistin kuinka tasaiset askeleet Aniolalla on. Meillä ei ollut ollenkaan opetusta leirillä, joten saimme suunnitella itse tehtävämme. Tällä ensimmäisellä tunnilla kiersin lähinnä uraa muutamia voltteja tehden ja yritin saada Aniolaa kulkemaan rauhallisesti. Se on vähän semmoinen sähköjänis, joka jännittyy ja lähtee pomppimaan minne sattuu jos jää yhtään suuhun kiinni tai antaa reilummin pohkeita. En ole yhtään tottunut ratsastamaan herkillä hevosilla, mutta nyt oli aika opetella. Ainoastaan oikeassa laukassa Aniola tuntui erityisen hyvältä, muuten tunti meni vähän niin ja näin.
Seuraavalla tunnilla Aniola tuntui jo paljon rauhallisemmalta ja pystyin ratsastamaan kunnon tehtäviäkin. Teimme kolmikaarista kiemurauraa ja muutamia väistöjä. Varsinkin väistöissä Aniola oli ihan superhyvä! Vasempaan kierrokseen tamma taipui melko huonosti, joten työstin paljon sitä. Sain vinkiksi ratsastaa enemmän eteenpäin, jonka jälkeen me kaikki ravasimme reilua ravia kevyessä istunnassa treenaten hieman seuraavan päivän estetuntia varten. Harmillisesti juuri kun alkoi sujua, oli aika taas lopettaa.
|
♥ |
Tunnin jälkeen hoidin Aniolan rauhassa, laitoin sille loimet ja vein sen ulos. Tämän jälkeen vietettiin iltaa leiritalossa jutustellen, syöden ja tanssien... :D Koska olimme ratsastaneet tunnit aikaisin, meillä oli illalla paljon aikaa. Ajattelimme puoli kahdentoista aikaan, että nyt pääsemme ajoissa nukkumaan, mutta miten kävikään. Hups...
Sunnuntaiaamuna meidän täytyi tehdä aamutalli. Jokainen kävi viemässä oman hevosensa ulos ja autoimme myös kaurojen jaossa. Saimme ohjeeksi puhdistaa omien hevostemme karsinat ennen toista päivän tuntia. Aamulla olin liian laiska tehdäkseni sen, joten palasin pian leiritaloon takaisin nukkumaan.
Ensimmäisellä tunnilla sunnuntaina olivat vuorossa esteet, joita olin jännittänyt jo pitkään. Entä jos Aniola ei pysykkään käsissä? Alkuverkoissa se tuntui rauhalliselta, vaikka ratsastin muutamia puomejakin. Tunnilla hyppäsimme kolmen esteen linjaa, yhtä pystyä ja muuria. Heti ensimmäisellä kerralla, kun ratsastin linjaa ristikkoina, Aniola tuntui menevän todella lujaa. En osannut katsoa siitä vauhdista askelta ollenkaan, mutta tamma kuitenkin hyppäsi. Muut sanoivat, että vauhti näytti ihan normaalilta... Siltä se ei tuntunut! Ylitimme esteitä kerta toisensa jälkeen lujaa, mutta kun aloin ottamaan enemmän kiinni, tuli muutamia kieltoja. En tiennyt oikein missä kohti olisi pitänyt ottaa kiinni ja missä lisätä vauhtia, sillä Aniola meni joko lujaa tai ei ollenkaan. Yhdellä linjalla tamma oli kielsi viimeiselle esteelle, mutta en päästänyt sitä ohi vaan ohjasin sen keskelle estettä. Yhtäkkiä se päättikin hypätä ja löysin itseni sen kaulalta istumasta. En sentään tippunut koko tunnin aikana, joten olen tyytyväinen siihen - ratsastukseeni en. Korkeimmillaan hyppäsimme varmaan 70cm, vaikka edellisenä päivänä olin vannonut, etten hyppää Aniolalla ollenkaan.
|
Tilannekuva :D |
Ratsastimme viimeisellä tunnilla taas koulua, jolloin lopputunnista tajusin kuinka Aniolaa tulisi suunnilleen ratsastaa. Ratsastin reippaassa ravissa ilman jalustimia niin voltteja kuin väistöjäkin. Jälleen tamma oli parempi oikeaan kierrokseen, mutta vasenkin tuntui paljon paremmalta verrattuna ensimmäiseen tuntiin. En myöskään ratsastanut niin kovalla kädellä kuin yleensä ratsastan.
Aniola oli ihan mukavaa vaihtelua, mutta ei tosiaankaan minun tyyppinen hevonen ollenkaan. Oikeastaan kuitenkin tykkäsin siitä, kun se oli niin erilainen :)
Tunnin jälkeen emme ehtineet tehdä paljoa mitään, kun kaikki lähtivät vähitellen kotia kohti. Kun itse pääsin autoon, nukuin koko matkan Kempeleeseen. Leiri oli kaiken kaikkiaan tosi kiva, mutta edelleen jäin kaipaamaan Hopolla ratsastusta... Ehkä ensi vuonna sitten?
Suurin osa leirin materiaaleista on videoilla, jotka tulette näkemään myöhemmin. Olen jo aloittanut niin Aniola- kuin leirivideonkin editoimista, mutta päätin julkaista tämän postauksen jo nyt. Lisään uusimpia videoitani sitten erilliseen julkaisuun!
♥:llä Annika
Ps. Onko teitä muuten koskaan puraissut hevonen? Aniola pääsi vahingossa ennen viimeistä tuntia hoitaessani sitä loksauttamaan hampaansa takareiteeni. Siihen jäi reilun nyrkin kokoinen mustelma ja se kyllä sattui! Onneksi ei sentään verille mennyt...