HUOM! Postaukseen lisätty kaksi koostetta lisää! Jostain kumman syystä kyseiset koosteet eivät koskaan näkyneet postauksessa, vaikka ne siihen luomisvaiheessa lisäsin...
Pari viime viikkoa on vierähtänyt melkoisella vauhdilla. Tekemistä on ollut niin koulussa, kotona kuin töissäkin. Lauantaina koulu vihdoin loppui ja saimme siskoni lakkiaiset juhlittua, mikä antaa minulle hetken hengähdystauon ja aika työstää myös blogia nyt. Pian kiire tulee kuitenkin takaisin, kun varsinaiset kesätyöni alkavat!
Pari viime viikkoa on vierähtänyt melkoisella vauhdilla. Tekemistä on ollut niin koulussa, kotona kuin töissäkin. Lauantaina koulu vihdoin loppui ja saimme siskoni lakkiaiset juhlittua, mikä antaa minulle hetken hengähdystauon ja aika työstää myös blogia nyt. Pian kiire tulee kuitenkin takaisin, kun varsinaiset kesätyöni alkavat!
Näiden kiireisten viikkojen aikana olen ehtinyt käydä tunnilla neljästi! Olen käynyt yhdellä koulutunnilla, kahdella estetunnilla ja yhdellä esteyksärillä. Ostin muuten poikaystävällenikin lahjaksi lahjakortin yksityistunnille, joten voi olla, että joskus vielä näette materiaalia siitäkin tunnista!
Palataan nyt kuitenkin ajassa taaksepäin viime viikon torstaihin. Olin varannut itselleni ylimääräisen tunnin, sillä halusin päästä kokeilemaan erästä tallin tulokkaista. Kyseinen tulokas on noin 164cm korkea puoliverinen tamma, Malva.
Tunnilla teimme melko helpon kuuloista tehtävää - ravissa keskihalkaisijalle, josta väistöä takaisin uralle. Malvan kanssa minulla oli kuitenkin ongelmia väistöissä. Jäin aina roikkumaan liikaa jompaan kumpaan ohjaan ja jalka ei ollut tarpeeksi aktiivinen. Muutamia hyviä pätkiäkin tuli, mutta enimmäkseen tunti oli vain hakemista. Ei Malva ollenkaan huonon tuntoinen ollut, mutta kemiat eivät ainakaan vielä kohdanneet täysin.
Kuten kuvistakin näette, oma ratsastusvarustukseni oli melko heikko tällä ja seuraavalla tunnilla. Meillä sattui kotona pieni sekaannus, minkä johdosta ratsastuskamppeeni olivat pesussa juuri näinä päivinä. Malvan kanssa se ei juurikaan haitannut, mutta perjantaina olisin tarvinnut hieman pitävämmät housut liukkaiden farkkujen sijasta.
Perjantain estetunnin ratsastin Paulalla, joka vaikuttaa olevan jo vakioratsuni. Tunnilla hyppäsimme kahdeksikkoa ja vinoja esteitä ihan vain kavalettikorkeudella. Lopputunnista ratsastimme suoraa linjaa sitten hieman korkeampana.
Jo alkuverkoissa Paula tuntui hieman karkaavan lapasesta, koska en saanut istuntaani tarpeeksi tiiviiksi liukkaiden farkkujen takia. Esteillä se vaikutti niin, että välit menivät hieman plörinäksi. Lähestymisissä en tiennyt lähtisinkö hyppäämään kaukaa, vai ottaisinko vielä yhden askeleen ennen estettä. Muilta osin tunti meni kai ihan hyvin.
Tämän viikon torstaina menin yksityistunnille ihan vain siitä syystä, että koskaan ennen en ole päässyt koulusta tarpeeksi aikaisin ehtiäkseni semmoiselle. Nyt sellainen ihme kuitenkin sattui, joten päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni.
Tunnilla estekorkeus pysyi hyvinkin maltillisena ja keskityin paljon lähestymisiin, mitkä tuottivat minulle vaikeuksia viime tunnilla. Rata sisälsi lyhyen jumpan ja muutaman linjan. Yhtä linjoista oli rikastettu erikoisella erikoisesteellä - vesimatolla, jonka päällä oli palikoita. Paula ei kuitenkaan kiinnittänyt siihen mitään huomiota.
Suoritimme esteet tasaisen hyvin ja loppua kohden lähestymisetkin paranivat. Vaikka meitä oli tunnilla vain kolme, silti aika tuntui loppuvan kesken... Loppuravien jälkeen hoidin Paulan huolellisesti, kuten olin ennen tuntiakin tehnyt. Olin nimittäin ollut ajoissa tallilla!
Noilla pienemmillä esteillä ongelmana oli taas lähestymiset. Kun esteiden korkeus nousi, tajusin, että minun on oikeasti ratsastettava ja katsottava se paikka! Rata sujuikin heti paljon paremmin, vaikka jännitinkin ihan hirveästi. Lopussa olisi saanut hypätä vielä yksittäistä pystyä korkeampana, mutta halusin tulla sen 80cm korkuisena. Estekorkeus ei sinänsä pelota minua, mutta omasta mielestäni taitoni eivät riittäisi yhtään näitä korkeammille esteille - ainakaan vielä!
❤️:llä Annika
Sitten päästäänkin jälleen perjantain tuntiin, joka on tämän postauksen viimeinen. Ratsuna minulla toimi jälleen kerran Paula. Hyppäsimme tunnilla rataa, johon kuului yksi yksittäinen este ja kaksi sarjaa. Alkuun esteet olivat noin 50-60cm, mutta lopussa nousivat lähemmäs 80cm. Ennen hyppyjä pommittelimme kenttää ympäri laukassa niin lujaa kuin ratsuistamme irtosi. Se oli hauskaa pitkästä aikaa!
Noilla pienemmillä esteillä ongelmana oli taas lähestymiset. Kun esteiden korkeus nousi, tajusin, että minun on oikeasti ratsastettava ja katsottava se paikka! Rata sujuikin heti paljon paremmin, vaikka jännitinkin ihan hirveästi. Lopussa olisi saanut hypätä vielä yksittäistä pystyä korkeampana, mutta halusin tulla sen 80cm korkuisena. Estekorkeus ei sinänsä pelota minua, mutta omasta mielestäni taitoni eivät riittäisi yhtään näitä korkeammille esteille - ainakaan vielä!
❤️:llä Annika