maanantai 2. helmikuuta 2015

#128 My little pony ja siksakkia

Syvimmät pahoitteluni... Kirjoitin tämän postauksen jo viime viikolla, mutta unohdin julkaista sen! Sen vuoksi saattekin nyt kaksi tuntia yhdessä postauksessa.

Kaksi viikkoa sitten perjantaina aiheena olivat koulukiemurat ja olin toivonut tunnille tallin molempia poneja, Sarnaa ja Josia. Sainkin ratsukseni Sarnan, jolla olen muistaakseni mennyt viimeksi kesällä!
Ulkona oli yli -15 pakkasta, joten päätin mennä ilman satulaa, että poni lämmittäisi minua edes hiukan. Maneesiin päästyämme kirjaimellisesti hyppäsin Sarnan selkään ja lähdimme kävelemään. Voi että poni tuntui matalalta ja lyhyeltä Afrikan jälkeen! 
Kun aloitimme ravailut, huomasin heti että Sarna puri oikeaan kuolaimeen kiinni. Minusta tuntui, että ohjat olivat koko ajan eri pituiset, vaikka pidin samasta kohdasta kiinni. Hieman ongelmia oli myös ponin liikkumisessa - se kun tahtoi vain madella ja itse vaadin reipasta ravia.

Ravattuamme molempiin suuntiin otimme hetkeksi käyntiin ja annoimme vapaat ohjat. Samaan aikaan meille selitettiin seuraavaa tehtävää, johon kuului muun muassa avotaivutuksia, voltteja ja suoraan ratsastamista ravissa. Tarkemmin sanottuna käännyimme aina keskihalkaisijalle, jossa täytyi ratsastaa täysin suoraan ja hevonen suorassa. Keskihalkaisijan jälkeen käännyttiin vuorotellen oikealle ja vasemmalle, jonka jälkeen ratsastettiin noin kymmenen metrin voltti päätyyn ja sitten jatkettiin pitkä sivu avotaivutuksessa.
Jouduin vaatimaan Sarnalta koko ajan lisää ja lisää liikettä tehtävän aikana, koska se meinasi hiipua aina. Suoraan sanottuna ainoa osa tehtävää, mikä meiltä onnistui, oli suoraan ratsastaminen. Opettajakin sanoi, että kouluradalla saisimme siitä hyvät pisteet! Avotaivutukset taas... Hmm. En edes tuntenut oikein taipuiko poni mihinkään suuntaan mistään kohtaa. Jos yritin taivuttaa ihan kunnolla, Sarna pääsi karkaamaan pois seinän vierestä ja jos taas en yrittänyt tarpeeksi, köpöttelimme vain suoraan koko pitkän sivun. Poni tuntui koko ajan tosi jäykältä ja en saanut pohkeita kunnolla läpi.

Voitte kuvitella edellisen tehtävän jälkeen järkytykseni, kun kuulin että tekisimme saman tehtävän laukassa! Nostin Sarnalla laukan aina keskihalkaisijan jälkeen kulmasta. Oma tavoitteeni oli, että Sarna pysyisi laukassa edes yhden pitkän sivun ajan. Ensimmäisillä kerroilla se laski raviin aina muutaman askeleen jälkeen. Kunhan muistin olla tarpeeksi jämäkkä ja "avustaa" hieman laukkaa, saavutimme tavoitteeni. Tehtävän aikana huomasin, että vasen laukka oli Sarnalle huomattavasti helpompi kuin oikea!

Laukkojen jälkeen ravailimme vain loppuravit ja tässä vaiheessa tunsin, että Sarna oikeasti ravasi tahdikkaasti ja matkaavoittavasti! Siihen olikin sitten hyvä lopettaa. Kävelimme vielä hetken, ennen kuin veimme hevoset talliin ja otimme varusteet pois.

Viime perjantaina oli vuorossa taas estetunti. Ensin minulle sanottiin ratsunani olevan Catleen, mutta se vaihdettiin Alastraan. Olin mielissäni, kun pääsin kokeilemaan Alastraa esteillä. Olin mennyt sillä aikaisemmin vain koulua kerran tai kaksi.

Varustettuani tamman ja päästyäni selkään maneesissa, aloimme verkkaamaan. Sain Alastran heti hyvin liikkeelle ja otimme myös muutamia spurtteja pitkillä sivuilla. Aluksi minulla oli hieman ongelmia istunnan kanssa, koska Alastran askeleet tuntuivat jotenkin pomppuisilta. Niihinkin onneksi tottui.
Ensimmäisenä hyppäsimme ristiestettä ravilähestymisellä. En osannut katsoa siihen askelta kunnolla, joten Alastra hyppäsi hieman kaukaa. Kun kaikki olivat tulleet possujunana ravissa, hyppäsimme estettä vielä yksitellen niin pienillä teillä kuin mahdollista. Lyhyiden teiden ja kaarteiden ratsastus oli Alastralla helppoa!

Ristiesteen jälkeen tehtävänämme oli hypätä pitkällä sivulla siksakissa olevia esteitä ratsastaen niiden väliin tarpeeksi suuret kaaret. Toisella pitkällä sivulla esteitä oli kolme ja toisella neljä. Esteiden välillä tuli usein ristilaukkaa, minkä vuoksi saatoin mennä itsekin ihan sekaisin, mutta muuten hypyt onnistuivat ihan tyydyttävästi.
Lopussa hyppäsimme saman siksakin suoralla linjalla, eli esteet olivat vinossa. Tämä tehtävä oli edellistä helpompi, vaikka ensimmäiselle esteelle Alastra pääsikin hyppäämään aina hieman kaukaa. Esteiden lisäksi meidän täytyi tehdä pysähdys suoraan seinään. Se olikin vaikeampaa kuin kuvittelin, mutta tästäkin selviydyimme!

Tähän loppuun vielä asiaa! Ilmoittauduin koulukilpailuihin, jotka pidetään ystävänpäivänä (14.2). Ratsukseni valitsin pienen pullaponin Sarnan ja luokaksi raviohjelman. Jospa tänä vuonna kisaisin hieman aktiivisemmin!

♥:llä Annika

2 kommenttia :

Kommenttia tulemaan! Vastaan jokaiseen kommenttiin :)