Huhhuh, paljon on taas tapahtunut! Kesäloma alkoi noin kuukausi sitten. Ensimmäiset pari viikkoa säät olivat todella huonot ja kävin töissä, joten ei edes tuntunut lomalta, mutta nyt olen jo päässyt kesän tuntuun. Pahoitteluni siitä, että tässä postauksessa tulee olemaan paljon asiaa... Olen ollut melko kiireinen, joten en ole ehtinyt postalla. Toivottavasti jaksatte kuitenkin lukea loppuun saakka!
Kesäloman alussa kävin jälleen Saporon luona. Ratsastelin melko paljon vain uralla ja ympyröillä taivutellen kumpaakin suuntaan sekä laukassa kokeilin muutamia vaihtoja. Saporo oli taas tosi tosi pehmeän tuntoinen ja kulki pyöreänä lähes pyytämättäkin!
Kesäloman alussa kävin jälleen Saporon luona. Ratsastelin melko paljon vain uralla ja ympyröillä taivutellen kumpaakin suuntaan sekä laukassa kokeilin muutamia vaihtoja. Saporo oli taas tosi tosi pehmeän tuntoinen ja kulki pyöreänä lähes pyytämättäkin!
Ratsastukseni jälkeen Saporon omistaja alkoi hyppäämään sillä. Jäin mielenkiinnolla katsomaan ja kuvailemaan sitä. Hyppelöiden jälkeen taluttelin ruunaa hetken aikaa kentällä ja hoidin sen sitten pois. Tästä tallireissusta ei sen enempää, koska minulla ei ole kuvia.
Jokunen viikko sitten perjantaina kävin kuvaamassa kavereideni yksityistuntia ja silloin jo katsoin, että illalla ratsunani olisi Sarna. Ette arvaakaan kuinka mielissäni olin, mutta hymyni hyytyi, koska ratsukseni vaihdettiin Catleen. En ole koskaan ennen mennyt Catleenillä, ellei lyhyttä selässäkäyntiä leikkitunnilla lasketa. En halunnut kyseistä ratsua, joten kysyin eikö olisi ihan ketään muuta vaihtoehtoa. Loppuen lopuksi sain Sarnan takaisin, tosin minun täytyi mennä ilman satulaa.
Saimme päättää menemmekö maastoon vai hyppäämmekö tunnillamme. Ulkona satoi hieman, joten päätimme hypätä. Opettajamme rakensikin meille monta erikoisestettä maneesiin. Sarna katsoi niitä jo alkuverkkojen aikana hieman epäilevästi, mutta itse olin päättänyt että niistä vaikka kävellään yli jos ei muuten! Alkuverkoissa Pallero oli kunnon vauhtiponi, mutta tiesin sen hyytyvän esteille.
Hyppäsimme ensin linjaa, jonka toinen este oli nalletalo. Se oli hirveän pelottava, mutta Sarna hyppäsi loppuen lopuksi melkein paikaltaan sen yli, kun vain käskin. Kun olimme tulleet sen muutaman kerran, vaihdoimme linjaan, jonka toisen esteen alla oli vesimatto. Tätäkin täytyi ensin ihmetellä, mutta sen jälkeen todettiin, että sen yli voi hypätä.
 |
| Pahoittelen kuvien laatua... (videoista napattuja) |
Kolmas este ei ollut kovin erikoinen, mutta normaalia vaikeampi kuitenkin, sillä se oli tosi kapea. Tämä oli ainoa este, jota Pallero ei pelännyt, vaikka kyllä vauhdit tällekkin hyytyivät. Viimeisenä ratsastimme sarjaa, jonka toinen este oli okseri. En tajua mikä Sarnalle tuli, mutta se kielsi jo sarjan ensimmäiselle esteelle, joka oli täysin normaali este! (Ehkä kuski oli vähän hukassa ja unohti ratsastaa...) Koitin saada sitä siitäkin yli, mutta lopulta poni pääsi karkaamaan esteen edestä kun pidin ohjista vain yhdellä kädellä. Toisella kerralla tultiin yli - hyvin vastahakoisesti kylläkin. Okserissa ei ollut suurempia ongelmia! Lopuksi ravailimme hetken ja hevosia taluttaen keräsimme esteet pois.
Ehkä viikko eteenpäin kävin taas ratsastamassa suosikillani eli Saporolla! Ihana ystäväni Linda oli kuvaamassa meitä vesisateessa, joten kiitokset hänelle. En edes muista minkälaisia kiemuroita tuolloin ratsastelin, mutta sen muistan että hyvin meni - jälleen kerran.
Samaisella viikolla perjantaina meillä oli estetunti ja sain ratsukseni Afrikan. En ollut pitkään aikaan hypännyt tai muutenkaan ratsastanut sillä, mutta tämä kerta palautti mieleeni kuinka mukava tamma on!
Ratsastimme alkuverkkojen jälkeen puomeista tehtyä rataa. Jo tässä vaiheessa minun täytyi muistaa, etten voi antaa tamman vain mennä, minun täytyy oikeasti ratsastaa sitä. Puomirataan kuului yksi kolmen esteen linja, joka nousi pian ristikkokorkeuteen. Tarkoituksena oli ratsastaa kyseiselle linjalle ravilähestymisellä, mutta se tuotti suuria ongelmia: Afrika halusi tulla laukalla. Kun vain muistin pidättää tammaa loppuun asti, kaikki meni hyvin. Linjassa ensimmäisten esteiden välissä oli kaksi laukkaa ja toisten välissä yksi. Tämä tarkoitti sitä, että kun pääsimme sisään linjaan, loppu hoitui kuin itsestään.
Linjan lisukkeeksi hyppäsimme vielä okseria ja yksittäistä ristikkopystyä. Oikeassa kierroksessa okserille lähestyminen oli huomattavasti vaikeampaa kuin vasemmassa. Lopulta kuitenkin huomasin, että jos näen askeleen ja päätän että silloin mennään yli enkä jää epäröimään kuten tavallista, niin homma hoituu kotiin!
Pari viikkoa sitten perjantaina kävin ratsastamassa ensin Saporolla ja sitten menin vielä omalle vakiotunnilleni Oulunsaloon. Saporon kanssa yritin keksiä mahdollisimman monipuolista ja vaihtelevaa tehtävää (peruutuksia, pieniä ympyröitä, isoja ympyröitä, tempon vaihteluita, erilaisia kiemuroita ja suunnan muutoksia, askellajien vaihtelua...) Liikettä ruunasta ei löytynyt aluksi lähes yhtään, mutta laukkojen jälkeen siitä tuli omalla moottorillaan liikkuva ja kaikkensa antava. Ratsastin Saporolla suunnilleen tunnin, hoidin sen ja päästin laitumelle.
Illalla järkytyin tallille mennessäni, sillä minulle oli jaettu ratsuksi tallin pienin (ja pippurisin) poni nimeltään Basse. Olin nähnyt sillä mentävän muutaman kerran ja näillä kerroilla se oli ollut niin vauhdikas, että huhhuh. En ole mitenkään ennakkoluuloinen ja haluan kokeilla uusiakin tuttavuuksia, mutta poni järkytti minua, sillä tunnin aiheenamme oli maasto eikä Bassella ollut edes koskaan käyty siellä sen Oulunsalossa oloaikana.
Maastoon lähdin jännittävissä tunnelmissa, mutta jännitys häipyi pikkuhiljaa kokiessani sen turhaksi. Basse osoittautui parhaaksi maastoratsuksi ikinä! Voin sanoa, että tämä tapaus oli jopa mukavampi maastossa kuin suosikkini Saporo ;) Poni kulki tunnollisesti jonossa ja otti kiinni edellä menevän oma-aloitteisesti, mikäli jäätiin liian kauas. Maastossa oli paljon pelottavia asioita ja välillä tosi märkiä kohtia. Kun letkamme vetohevonen "petti", otimme Bassen kanssa kärkipaikan ja johdatimme kaikki yli lätäköiden ynnä muiden. Olisin voinut kutsua sitä melkein hevosen uitoksi, sillä poni oli yli polvia myöten eräässäkin lätäkössä.
Koska maastossa oli tosiaan märkää, emme päässeetkään kulkemaan suunniteltuja reittejä. Jouduimme soveltamaan ja etsimään uusia reittejä. Hauskaa se silti oli! Maastoon mahtui kaksi pitkää laukkapätkää, joiden aikana totesin, että välimatka edellä menevään on kannattavaa. Sain suoraan sanottuna paskaa naamaan edellä menevän kavioista, kun laukkasimme täyttä vauhtia. Voin sanoa, että ponista löytyy sekä vauhtia että matkaavoittavaa askelta! Toden teolla tykkäsin Bassesta, vaikka tuntia ennen epäilin asiaa. En sitten tiedä minkälainen se on koulu- tai estetunnilla, mutta seuraavaan maastoon aion ainakin toivoa sitä!
Juhannuksena meillä ei ollut vakiotuntia, mutta kävin sillä viikolla Saporon luona. Silloin oli jo melko lämmin sää, joten en jaksanut ratsastaa tosissaan. Hömpöttelin vain menemään pitkin kenttää ja nautin "matkustamisesta".
Nyt viime viikon perjantaina vakiotunnillamme oli esteitä. Sain pitkästä aikaa Sarnan ratsukseni ja tämä oli ehkä paras estetunti ikinä! Sarna oli alusta asti tosi mukavan tuntoinen ja reippaan oloinen. Aloitimme hyppelöt yhdellä ristikolla, joka nousi pian noin 60cm korkeuteen pystyksi. Sarna oli superponi, eikä laskenut raville kertaakaan ennen estettä, kuten sillä on ollut tapana.
Pystyn lisäksi meillä oli eräänlainen käännöstehtävä, jossa ensimmäisen esteen jälkeen tehtiin pieni voltti vasempaan (täyskäännös ympäri) ja hypättiin toinen este. Myöhemmin siitä vielä jatkettiin ristikko-okseri -sarjalle. Käännöstehtävä tuotti aluksi vaikeuksia, mutta loppua kohden parani ja tulimme puhtaasti koko tehtävän laukassa. Olen ylpeä ponista!
Tänään olen lähdössä Sarin Tallille pitkästä aikaa! Menen sinne viikon mittaiselle yleisleirille. Tämä tulee olemaan luultavasti viimeinen leirini kyseisellä tallilla, joten aion pitää hauskaa ja nauttia. Toiveenani olisi päästä ratsastamaan edes yksi tunti Hopolla, joka on suosikkini Sarin Tallilta. Seuraava postaus tulee siis kertomaan tästä leiristä!
Ratsastimme alkuverkkojen jälkeen puomeista tehtyä rataa. Jo tässä vaiheessa minun täytyi muistaa, etten voi antaa tamman vain mennä, minun täytyy oikeasti ratsastaa sitä. Puomirataan kuului yksi kolmen esteen linja, joka nousi pian ristikkokorkeuteen. Tarkoituksena oli ratsastaa kyseiselle linjalle ravilähestymisellä, mutta se tuotti suuria ongelmia: Afrika halusi tulla laukalla. Kun vain muistin pidättää tammaa loppuun asti, kaikki meni hyvin. Linjassa ensimmäisten esteiden välissä oli kaksi laukkaa ja toisten välissä yksi. Tämä tarkoitti sitä, että kun pääsimme sisään linjaan, loppu hoitui kuin itsestään.
Illalla järkytyin tallille mennessäni, sillä minulle oli jaettu ratsuksi tallin pienin (ja pippurisin) poni nimeltään Basse. Olin nähnyt sillä mentävän muutaman kerran ja näillä kerroilla se oli ollut niin vauhdikas, että huhhuh. En ole mitenkään ennakkoluuloinen ja haluan kokeilla uusiakin tuttavuuksia, mutta poni järkytti minua, sillä tunnin aiheenamme oli maasto eikä Bassella ollut edes koskaan käyty siellä sen Oulunsalossa oloaikana.
Maastoon lähdin jännittävissä tunnelmissa, mutta jännitys häipyi pikkuhiljaa kokiessani sen turhaksi. Basse osoittautui parhaaksi maastoratsuksi ikinä! Voin sanoa, että tämä tapaus oli jopa mukavampi maastossa kuin suosikkini Saporo ;) Poni kulki tunnollisesti jonossa ja otti kiinni edellä menevän oma-aloitteisesti, mikäli jäätiin liian kauas. Maastossa oli paljon pelottavia asioita ja välillä tosi märkiä kohtia. Kun letkamme vetohevonen "petti", otimme Bassen kanssa kärkipaikan ja johdatimme kaikki yli lätäköiden ynnä muiden. Olisin voinut kutsua sitä melkein hevosen uitoksi, sillä poni oli yli polvia myöten eräässäkin lätäkössä.
Koska maastossa oli tosiaan märkää, emme päässeetkään kulkemaan suunniteltuja reittejä. Jouduimme soveltamaan ja etsimään uusia reittejä. Hauskaa se silti oli! Maastoon mahtui kaksi pitkää laukkapätkää, joiden aikana totesin, että välimatka edellä menevään on kannattavaa. Sain suoraan sanottuna paskaa naamaan edellä menevän kavioista, kun laukkasimme täyttä vauhtia. Voin sanoa, että ponista löytyy sekä vauhtia että matkaavoittavaa askelta! Toden teolla tykkäsin Bassesta, vaikka tuntia ennen epäilin asiaa. En sitten tiedä minkälainen se on koulu- tai estetunnilla, mutta seuraavaan maastoon aion ainakin toivoa sitä!
Juhannuksena meillä ei ollut vakiotuntia, mutta kävin sillä viikolla Saporon luona. Silloin oli jo melko lämmin sää, joten en jaksanut ratsastaa tosissaan. Hömpöttelin vain menemään pitkin kenttää ja nautin "matkustamisesta".
Nyt viime viikon perjantaina vakiotunnillamme oli esteitä. Sain pitkästä aikaa Sarnan ratsukseni ja tämä oli ehkä paras estetunti ikinä! Sarna oli alusta asti tosi mukavan tuntoinen ja reippaan oloinen. Aloitimme hyppelöt yhdellä ristikolla, joka nousi pian noin 60cm korkeuteen pystyksi. Sarna oli superponi, eikä laskenut raville kertaakaan ennen estettä, kuten sillä on ollut tapana.
Pystyn lisäksi meillä oli eräänlainen käännöstehtävä, jossa ensimmäisen esteen jälkeen tehtiin pieni voltti vasempaan (täyskäännös ympäri) ja hypättiin toinen este. Myöhemmin siitä vielä jatkettiin ristikko-okseri -sarjalle. Käännöstehtävä tuotti aluksi vaikeuksia, mutta loppua kohden parani ja tulimme puhtaasti koko tehtävän laukassa. Olen ylpeä ponista!
Tänään olen lähdössä Sarin Tallille pitkästä aikaa! Menen sinne viikon mittaiselle yleisleirille. Tämä tulee olemaan luultavasti viimeinen leirini kyseisellä tallilla, joten aion pitää hauskaa ja nauttia. Toiveenani olisi päästä ratsastamaan edes yksi tunti Hopolla, joka on suosikkini Sarin Tallilta. Seuraava postaus tulee siis kertomaan tästä leiristä!
♥:llä Annika
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kommenttia tulemaan! Vastaan jokaiseen kommenttiin :)