#164 Nivuset jumissa

Viime postauksessa sanoin, etten tiedä milloin menen seuraavan kerran tunnille. No, päätin kuitenkin olla perumatta vakiotuntiani ja kokeilla, pystynkö ratsastamaan. Tunnin aiheena meillä oli esteet ja minulla ratsuna Sarna. Olin yllättynyt, kun se ei ollutkaan tunnilla ja sain varustaa sen! Tiesin jo ennen tuntia, etten pysty laittamaan jalustimia ja minun olisi ratsastettava ilman, joten päätin jättää koko satulan samantien talliin. Melkein kaikki muutkin tuntilaiset päättivät sitten hypätä ilman satulaa!

Harjattuani Sarnan huolellisesti ja laitettuani suitset päähän lähdimme maneesia kohti. Heti selkään kiivettyäni huomasin, etten saa kipeää jalkaani ponin kylkeen kiinni. Polvi ei antanut tarpeeksi periksi, minkä vuoksi minulla oli vain yksi jalka käytössä. Ponin raviin saaminen oli hieman hankalaa, mutta kun pääsimme vauhtiin, ei mitään ongelmaa enään ollut. En tosin saanut vasemmassa kierroksessa ponia hyvin kulmiin enkä volteilla taivutettua, mutta onneksi tämä ei ollut koulutunti - mikään ei ollut pilkun tarkkaa. 

Opettaja rakensi maneesin keskelle meille tuttuakin tutumman jumppiksen, jonka perässä oli okseri. Jumppikset ovat olleet aina vaikeita sekä minulle että ponille, kun välit ovat usein enemmän hevosille sopivat. Hommaa vaikeutti myös se, etten tosiaan saanut pidettyä pohkeitani kiinni. 

Esteet olivat melko matalia, mutta siltikään emme suorittaneet tehtävää kertaakaan täysin oikein. Alkuverkoissa Sarna lähti hyvin (yhdestäkin pohkeesta) eteen, mutta jumppikselle se hyytyi täysin. Kaksi ensimmäistä estettä selvitimme hyvällä tuurilla laukassa, mutta viimeistään kolmannella lopahti ja tulimme raviräpellyksellä loppuun. Ensimmäiset hypyt okserille vielä onnistuivat jotenkuten, mutta esteen hieman noustua poni alkoi kieltelemään.

Ensin kieltoja tuli vain okserille ja tulimme sen aina uudestaan pienen voltin vauhdittamana. Pian Sarna pääsi kuitenkin karkaamaan minulta jo jumppiksen puolivälissä ja vieläpä terveen jalan puolelta! Kirosin koko tunnin, kun mikään ei onnistunut. Yksikään suoritus ei ollut mielestäni edes välttävä - samaa mieltä oli varmasti opettaja, joka sanoi koko ajan vain "uudestaan" nauraen minulle. Olen iloinen, että meillä on hyvä tuntiporukka ja hyvä opettaja. Voimme kaikki heittää yhdessä läppää ja nauraa niin omille kuin toistemmekin suorituksille ilman, että kukaan ottaisi siitä itseensä!

Kun okseri korotettiin muille noin 90cm korkuiseksi, odotin omaa vuoroani ja pyysin saada tulla tehtävän ihan vain ristikkona. Emme kuitenkaan päässeet edes ristikolle asti, kun hommat kusi jo aiemmassa vaiheessa. Niimpä opettajamme otti jumppiksen kokonaan pois ja sain tulla ristikkoa yksittäisenä. Noh... Sekään ei mennyt niinkuin elokuvissa - tulimme sen aina ravilla, vaikka tein kaikkeni, että poni laukkaisi.

Aikaakaan ei enään ollut, joten jouduin tyytymään välttävään suoritukseen. Olen varma, että vaikka jalkani olisi ollut kunnossa, ei tunti siltikään olisi mennyt hyvin. Ehkä vain vähän paremmin... Jumppikset hevosten väleillä ovat aina vaikeita Sarnalle.

Tunnin aikana olin roikkunut ponin selässä ties miten päin, mutta en sentään tippunut. Koskaan en ole kuitenkaan noin montaa kertaa meinannut tippua yhden tunnin aikana! Voin sanoa, että seuraavana päivänä nivuseni olivat ihan jumissa, kun olin ninjaillut Sarnan kyydissä.

Ehkä odotan suosiolla, että polveni on kunnossa ennen seuraavaa ratsastuskertaa, sillä tämä oli yhdenlainen farssi. Mutta tästä ei voi muutakuin parantaa! Millaiset fiilikset teillä on yleensä sellaisten tuntien jälkeen, kun kaikki on mennyt päin mäntyä? En tiedä olenko ainoa, mutta minulla on yleensä vain positiiviset fiilikset ja halu kehittyä paremmaksi!

❤️:llä Annika