Hallittua laukkaa: #119 Ota mallia

Torstaina pääsin kouluilemaan Sarnalla, kuten olin toivonutkin. Poni meni edellisellä tunnilla ja minun täytyi vain heittää maneesissa satula sen selkään, koska edelliset menivät ilman. Verkkasimme itsenäisesti tavalliseen tapaan ja totuttelin jälleen pienempään ratsuun. Sarna puri alusta lähtien oikeaan kuolaimeen kiinni ihan kunnolla ja yritti oikoa kulmat. Yritin taivutella ja tehdä paljon voltteja, jotta saisin pohkeet läpi. En kuitenkaan onnistunut ja voltit menettivät muotonsa täysin.

Laukassa poni oli ihan kivan tuntoinen, kunnes opettajamme tuli ja aloitimme tehtävän. Ratsastimme keskelle ison ympyrän oikeassa laukassa, siirsimme muutaman askeleen ajaksi käyntiin keskihalkaisijalla, nostimme vasemman laukan ja laukkasimme voltin päätyyn. Sitten taas keskihalkaisijalla käyntisiirtymä ja toisen laukan nosto. Tajusiko joku selitykseni? Mutta... Meillä oli ongelmia muun muassa käyntisiirtymissä ja laukan nostoissa. Ensin Sarna ei meinannut siirtyä käyntiin ollenkaan ja viimein kun sain sen käyntiin, ei se meinannut nostaa laukkaa uudelleen. Poni alkoi myös ennakoimaan siirtymiä paljon ja ympyröistä tuli entistäkin pienempiä.

Ratsastettuamme tuota tehtävää molempiin suuntiin, siirsimme raviin ja ratsastimme isoa ravia maneesia ympäri. Minusta tuntui, ettei Sarna liikkunut mihinkään, koska olihan se isoja hevosia hitaampi vaikka ravasikin reipasta ravia :D En tiennyt kuinka paljon ponilta olisin voinut pyytää, mutta se tuntui jo paljon paremmalta alkuverkkoihin verrattuna.

Aloitimme kolmikaarisen kiemurauran ratsastamisen tehden kulmiin voltit. Sarna taipui kivasti vasemmalle, mutta puri vieläkin kiinni oikealta. Pätkittäin poni rentoutui ja varsinkin lopussa tuntui erittäin hyvälle. Ravissa oli oikeasti tempoa ja osasin pitää ohjat tarpeeksi lyhyinä. Olisin voinut jatkaa tuntia vielä pidemmälle, sillä tuntui että ratsastus jäi vähän kesken. Näillä fiiliksillä lähdetään kuitenkin kohti lauantain kisoja, joissa starttaan Saporolla seitsämän jälkeen ja Sarnalla yhdeksän maissa.

En malttanut olla menemättä tunnille myös perjantaina, kun sitä minulle tarjottiin. Kaverini suostuttelivat minut menemään estetunnille, vaikka sanoin etten pärjäisi siinä eikä minulla olisi hevosta kenellä hypätä. Jostain kumman syystä kuitenkin suostuin menemään kyseiselle tunnille, vaikka olo oli aika epävarma. En ollut toivonut ketään ja en oikein tiedä miten reagoin, kun sain tietää ratsunani olevan Unicum. Olen ratsastanut Unilla tasan yhden tunnin koulua viime talvena, eikä silloinkaan oikein sujunut. Ajattelin, että toisaalta sillä olisi kiva mennä ja kokeilla sitä uudelleen, vaikka tiesin etten osaisi mennä sillä - varsinkin kun kyseessä oli estetunti. Kaverit kuitenkin tsemppasivat minua ja vakuuttelivat, että hyvin se menee.

Alkuverkoissa huomasin olleeni oikeassa. En saanut Unia liikkumaan kunnolla! Minusta tuntui ettei raippakaan auttanut asiaa. Hyppäsimme alkuun vain muutaman kerran yksittäistä ristikkoa, joka nostettiin melko pian pystyksi. Tällä yksittäisellä esteellä keskityin katsomaan oikeasti paikat ja sen, että jalkani eivät heilahtaisi taakse. Videolta katsoessani onnistuin ainakin joten kuten. Hyppäsimme lähes joka kierroksella yhden esteen enemmän ja lopulta ratsastimme seitsemän esteen rataa. Korkeus esteillä oli suunnilleen 60-70 (+ yksi ristikko) ja se oli ihan tarpeeksi minulle.

Tehtävänämme oli ratsastaa jokaisen esteen väliin pieni voltti, joka onnistui vain kohtalaisesti. Varsinkin toisen esteen jälkeen voltti ei meinannut onnistua millään, koska käänsin liian nopeasti esteen jälkeen jolloin volttimme kiersi esteen eikä mennyt sen edestä. Muutenkin tuo kyseinen este oli hieman ongelmallinen - sille tuli kolme kieltoa ja yksi todella omituinen kaulalle lento. Muut esteet suoritimme melko tasaisesti, ihan hyvillä paikoilla. Olen kaiken kaikkiaan tyytyväinen tuntiin, vaikka epäonnistumisilta ei vältytty. En sentään tippunut ja minulla oli hauskaa!