Hallittua laukkaa: #135 Kaksinkerroin hyppelöitä

Perjantaina hyppäsimme jälleen. Minulle oli laitettu ratsuksi Cami, mutta vaihdoin yhden tuntilaisemme kanssa, ja sain Afrikan! Kun nousin tamman selkään, se tuntui aivan valtavalta, koska olinhan viimeksi ratsastanut pienimmällä ponilla, mitä tallista löytyy!

Normaalien alkuverkkojen jälkeen aloitimme hyppäämisen pienellä pystyllä. Siihen hypyt onnistuivat hyvin ja näin askeleen. Afrikalla hyppääminen tuntui helpolta, ja pystyin keskittymään enemmän itseeni. Minun pitäisi saada esteistuntaani korjattua - ja paljon!

Kun olimme hypänneet pystyn muutaman kerran, opettaja selitti meille radan: ensin pysty-pysty -linja, sitten okseri-pysty -sarja, jonka jälkeen okseri-pysty -linja. Viimeisen linjan jälkeen sai valita ratsastaako uudelleen sarjan vai ensimmäisenä ratsastetun linjan. Itse valitsin kummatkin vuorotellen! Korkeudeltaan esteet taisivat olla hieman reilu 60cm.

Afrika hyppäsi tasaisesti koko tunnin ja ainoastaan sarja tuotti pieniä ongelmia: jos en pidättänyt tarpeeksi, sarjan väli meinasi jäädä hieman ahtaaksi meille. Kuten aiemmin jo mainitsin, hyppääminen tuntui helpolta. Oli mukavaa "vain hypellä", kun ei tarvinut käskeä hevosta koko ajan eteenpäin.

Loppuravailujen jälkeen keräsimme esteet ja hoidimme hevoset. Samalla päätimme Lindan kanssa mennä myös seuraavan päivän estetunnille! Opettajamme oli juuri jakamassa siihen hevosia, joten kysyin kenet saisin. Hän lupasi minulle tallin (melko) uuden asukkaan Cayennen. Olin innoissani päästessäni kokeilemaan tämän näköistä kaunotarta:

Hoidettaessa Cayenne oli yhtä lutuinen kuin koiranpentu! Kun oikeasta paikasta rapsutti, se vain käänteli päätään. Kaiken lisäksi se tuli itsekin hakemaan huomiota ja rapsuttelemaan olkapäätäni. Mikä ihanuus!

Alkukäynneissä ja -raveissa minuun iski epätoivo, sillä en osannut ratsastaa Cayennella yhtään! Aina joko sen pää oli ihan kierossa tai ohjani löysällä. En saanut pohkeita kunnolla läpi ja sen vuoksi en saanut tammaan kunnon liikettä. Vasta laukatessamme koin tunteen, että edes jokin toimii!

Laukkojen jälkeen aloimme hyppäämään viiden esteen rataa. Kahdella ensimmäisellä kierroksella korkeus oli ristikko, jonka jälkeen noin 50cm. Ensimmäisillä hypyillä opettajamme laski minulle askeleet ääneen, jotta saisin tamman hyppytyylistä kiinni. Sitä täytyi joko uskaltaa käskeä hyppäämään tai vaihtoehtoisesti ottamaan töpöaskel. Jos saimme askeleen kohdilleen, Cayenne esitteli kauniin pyöreitä hyppyjä - estehevonen se kun on! Itse kun en ole esteratsastaja, minulla oli hieman vaikeuksia esteistuntani kanssa, mutta muuten esteet sujuivat todella mallikkaasti!

Cayennella oli mukava hypätä, mutta niin alku- kuin loppuraveissakin minulla oli sellainen tunne, että kouluratsastus ei meillä kahdella pelittäisi. Hoidin tamman tunnin jälkeen ja jäimme Lindan kanssa kuvaamaan hevosia, jotka päästettiin tarhaan. Tosin asia taisi olla niin, että Linda kuvasi ja minä vain höpöttelin vieressä...