Pari viikkoa sitten olin yleisleirillä Sarin Tallilla Rantsilassa 28.6.-2.7. Syy miksi leirille lähdin oli se, että halusin nähdä suosikkiani Hopoa ja toivoin pääseväni ratsastamaan sillä vielä!
Toiveeni toteutui jo heti ensimmäisellä tunnilla, joka oli koulutunti. Sain Hopon ratsukseni ja ihan oikeasti pompin ilosta! (Huomatkaa kuvassakin aito hymy jo ennen tuntia.)
Tunnilla ratsastimme isolla ympyrällä hakien asetusta ja vaihtaen välillä suuntaa. Askellajeina olivat suurimmaksi osaksi käynti ja ravi, mutta saimme laukata myös pienen pätkän. Hopo oli vielä ihanampi kuin olin muistellut (menin sillä viimeksi tosiaan vuonna 2012...)! Sain sen myötäämään edestä ja kulkemaan sekä rennosti että pehmeästi. Kaikki askellajit olivat sujuvia ja helposti muokattavissa.
Maanantai-iltana meillä oli leikkitunti ja olin toivonut taas Hopoa, mutta tällä kertaa sain suomenhevostamma Rillan. Sillä ei saanut mennä ilman satulaa, mutta otin kuitenkin jalustimet kaulalle jossain vaiheessa tuntia. Tunnin aikana leikimme muun muassa hippaa ja peiliä sekä pidimme tietovisan, jonka kysymykset liittyivät Sarin Talliin tai ylipäätänsä hevosiin. Rilla oli hyvin vauhdikas yksilö ja sen ansiosta olimme hipassa lyömättömiä! Vauhti ei ole kuitenkaan yleensä minun mieleeni, sillä pidän enemmän eteenpäin "potkittavista" malleista. Tamman askeleetkin olivat minulle hieman hankalat istua ja vatsalihakseni huusivat tunnin jälkeen hallelujaa.
Tiistaina meillä oli aamulla estetunti. Toiveenani oli jälleen Hopo - kuten jokaikisellä tunnilla - mutta sain Aabran, ja olin kyllä tyytyväinen siihen. Meillä oli todella pitkät alkuverkat ja niiden jälkeen ratsastimme hetken aikaa puomeilla. Puomityöskentelyn lisäksi hyppäsimme miniristikkoa sekä noin 50cm korkeaa estettä, jonka alla oli muuri. Nämä ehdimme tulla vain pari kertaa ja tuntimme silti venähti yliajalle.
Aabra oli alkuverkoissa hieman jäykän tuntoinen enkä saanut sitä taipumaan kunnolla, mutta esteillä tämä ongelma niin sanotusti unohtui ja Aabra osoittautui loistavaksi hyppyhevoseksi. Minun vain täytyisi kuulemma saada enemmän elastisuutta kehooni. Olen kyllä itsekin huomannut, että välillä jäykistyn kuin kivi sinne hevosen selkään, mutta en osaa korjata asiaa.
Kun olin omat hyppyni hypännyt, sain treenata istuntaani ihan pysähdyksessä ja käynnissä. Opettajamme neuvoi välillä ja kävi korjaamassa esimerkiksi jalkojeni asentoa. Luulen, että toinen jaloistani on vahvempi ja kannattelen sillä itseäni satulassa, sillä istun aina hieman vinossa. Tämän seurauksena minulla on myös aina ongelmia jalustimien kanssa, enkä koskaan usko niiden olevan saman mittaisia, vaikka moni olisi tarkistanut asian. Vielä vain treeniä ja pienten asioiden korjausta, niin hyvä tulee!
Koska estetuntimme kesti normaalia kauemmin, pidimme illalla normaalia lyhyemmän tunnin, joka oli tällä kertaa maasto. Ratsukseni sain tällä kertaa uuden tuttavuuden, Fabion. Käyntiravi-maaston perusteella on hieman hankala sanoa pitääkö hevosesta vai ei, mutta maasto oli joka tapauksessa mukavan leppoinen.
Keskiviikkona meidän aamutunnilla oli taas esteitä. Tällä kertaa opettajamme oli laittanut minulle Fabion, koska uskoi minun pitävän siitä. Lisäksi sain kuulla tunnin jälkeen, että esteet näyttivät sujuvan sillä paremmin kuin Aabralla.
Alkuverkoissa en pitänyt Fabiosta yhtään, sillä en saanut edes pohkeita kunnolla läpi. Esteillä Fabio oli kuitenkin helposti hallittavissa, kunhan vain muistin ulkoavut. Hyppäsimme tunnilla ensin isolla ympyrällä ristikkoa ja okseria, sekä lopuksi lyhyttä kolmen esteen rataa. Korkeudeltaan esteet taisivat olla taas noin 50-60cm. Tunti meni hyvin ja oikeasti pidinkin Fabiosta, kuten opettajamme oli arvellut. En jaksa selittää sen tarkemmin, sillä (kaikista tunneista yhteinen) kooste postauksen lopussa kertoo enemmän.
Illalla pidimme rennon tunnin ilman satulaa. Tällä kertaa sain Hopon ratsukseni ja tanssin taas pitkin tallin käytäviä, koska olin niin mielissäni. Ratsastimme koko tunnin löysin ohjin tarkoituksena saada pohkeet työskentelemään. Aluksi ratsastimme vain samaa isoa ympyrää kuin ensimmäisellä tunnilla ja sitten tehtävänämme oli saada hevoset ravaamaan isosta lätäköstä kentän reunalla. Hopolla homma niin sanotusti hoitui kotiin helposti ja tuntui kuin olisin matkustellut vain. Lopputunnista laukkasimme vielä lätäkköä pitkin ja se oli hauskaa! Tämä oli koko leirin paras tunti!
Samana iltana meillä oli myös leirikaste. Meidät jaettiin joukkueisiin ja meidän piti ihan omilla jaloillamme juosten (ja kontaten) suorittaa eräänlainen rata. Kasteen jälkeen kaikki olivat ihan kuraisia ja märkiä, mutta eihän se ole leiri eikä mikään ilman tätä!
Viimeisenä aamuna pidimme itsenäisen tunnin ja ratsukseni sain jälleen Fabion. Olin jo aikaisemmin päättänyt, että oli hevonen kuka tahansa, menen ilman satulaa. Ja niin meninkin! Fabiolla on tosi mukavat ja helpot askeleet istua, muutenkin se toimii hyvin kropalla ratsastettuna.
Tunnilla harjoittelin peruuttamista, sillä se tuotti yllättävän paljon vaikeuksia. Fabio tarjosi sekä etu- että takaosakäännöksiä, vaikka minä halusin vain peruuttaa. Leiri-isosemme oli onneksi auttamassa ja neuvoi miten minun tuli korjata. Lopuksi saimmekin muutaman askeleen peruutusta, minkä jälkeen laukkasin pari ympyrää. Sen kummempia en tunnilla tehnyt, lähinnä kokeilin vain kuinka hevoseni toimii.
Seuraavaksi olikin sitten vuorossa Hopon hyvästeleminen. Tiesin jo silloin, etten tule ruunaa enää koskaan näkemään. Haikein mielin rapsuttelin ja halailin sitä ainakin puoli tuntia karsinassa. Hopo vain nukkui pää sylissäni ja pakko myöntää, että kyllä taisin siinä pari tippaa tirauttaa. Kauheinta oli, kun jouduin vain kävelemään pois rakkaimpani luota...♥ Ikävä on nyt jo kova, mutta tähän loppui minun ja Hopon tarina!
Kaikesta huolimatta leiri oli oikein onnistunut ja kiva! Kotiuduin sieltä monta kaveria ja muistoa rikkaampana.
♥:llä Annika
miksi et tule enää hopoa näkemään :'( ja hyvin näytit ratsastavan sillä! :)
VastaaPoistaHopo pääsee ratsastuskoululta pois, hyvään kotiin :) ja kiitos!
Poista