#145 Äimärautiolla

Perjantaina meillä oli pitkästä aikaa koulutunti ja ratsukseni sain toiveideni mukaan Sarnan. Se oli jo edellisellä tunnilla, joten sain vain hypätä suoraan sen selkään. Päätin kokeilla ratsastamista mahdollisimman pitkillä jalustimilla, sillä leirillä ollessani opettajamme oli vihjannut sen korjaavan hieman istuntaani oikeaan suuntaan.

Normaalien alkuverkkojen ja muutaman laukkapätkän jälkeen aloitimme varsinaisen työskentelyn. Maneesiin oli merkattu puomien avulla kahden ympyrän paikka sekä pituushalkaisija. Tehvänämme oli yksinkertaisesti ratsastaa aina pituushalkaisijalle ja siitä oikealle tai vasemmalle. Päädyissä oli ympyrät, joita ratsastaessa taivuttelimme sisäänpäin. Jotta tehtävään saatiin jotain haastetta meille ratsastajille, jouduimme ottamaan toisen jalustimistamme kaulalle eli ratsastimme yhdellä jalustimella. Tässä huomasin selvästi, kuinka toispuoleinen olenkaan!

Sisäänpäin taivuttaessa Sarna toimi hyvin ja itsekin olin vielä ihan perillä asioista. Kun tehtävä muuttui niin, että taivutimmekin ulospäin ympyröillä (myös takapäätä piti saada hieman ulos), putosin täysin kärryiltä. Sarna otti kunnolla kiinni oikealta ja minä jäin tietenkin vetämään siitä... Opettaja kävi kädestä pitäen näyttämässä, miten tehtävä kuuluisi ratsastaa, ja sen jälkeen lamppu päässäni syttyi. Tehtävä oli minulle silti vaikea, varsinkin kun teimme sitä laukassa. Välillä myös tilanpuute esti tekemistäni, sillä puomit vaikeuttivat esimerkiksi ohittamista.

Ennen tunnin loppumista tehtävänämme oli vielä ratsastaa ravissa kevyessä istunnassa minuutti. Ei kuulosta vaikealta, mutta yhdellä jalustimella se oli todella raskasta! Ei voinut varata vain jalustimen varaan, vaan oikeasti täytyi pidätellä itseään siellä. Kiitän onneani, että Sarnalla on tasaiset ja pienet askeleet!

Kiitokset Ankulle ja Hennalle kuvista!

Oulunsalon Ratsastuskoulun hevoset ovat nyt tämän ja seuraavan viikon ansaitulla kesälomalla. Se ei kuitenkaan minua pidättele hevostelun suhteen. Eilen kävimme kavereiden kanssa Äimärautiolla itsenäisellä tunnilla ja ensi viikolla olisi tarkoitus käydä Saporolla.

Ratsastin itsenäisen tunnin vuonohevostamma Monalla, kuten olin toivonutkin, ja se oli lähes täydellinen kopio Sarnasta! Alkuun se ei meinannut liikkua mihinkään, vaikka raipan kanssa käskin, mutta lopputunnista vauhtia löytyi vaikka muille jakaa. Ensin vain tutustelin tammaan, kokeilin kaikki askellajit läpi ja ratsastin ihan perusjuttuja eli ympyröillä taivutuksia ja suorilla temmonvaihteluita esimerkiksi.

Kerrankin istuntani näyttää asialliselta!

Edellisten lisäksi hyppäsimme tunnin aikana muutaman pienen esteen, kokeilimme toistemme hevosia ja otimme satulatkin pois. Pääsin siis ratsastamaan myös Fetalla ja Vinskillä, jotka olivat molemmat ihan kivoja, mutta eivät silti voittaneet Monaa! Lopputunnista en jaksanut edes tehdä mitään ihmeellistä, ratsastelin vain rennosti ilman ohjia. Ponilla oli ihanan pyöreä selkä ja tasaiset askeleet, mikä teki "matkustelusta" mukavaa. Mona oli ihan superkiva ja voisin mennä ratsastamaan sitä uudelleenkin!

Vinski

Feta

Jotkut ovat ihmetelleet, miten minä aina tykästyn tuollaisiin poneihin, joiden kanssa täytyy "taistella". Eihän siinä ole mitään kivaa, jos kaikki tapahtuu itsestään! Tämmöisten ponien kanssa joutuu oikeasti tekemään töitä ja pidemmällä aikavälillä onnistumiset palkitsevat. Tietysti ymmärrän, että osaavammat hevoset kehittäisivät minua enemmän ratsastajana (en tosin väitä, ettei Sarna ja Mona olisi osaavia!), mutta minusta on mukava edetä, kehittyä  ja onnistua ratsun kanssa yhtämatkaa! 

Kiitokset Joannalle ja Idalle kuvista!

♥:llä Annika