#146 Kysymyksiä...?

Nyt kun Oulunsalon Ratsastuskoulun hevoset ovat lomalla, on hyvä aika hieman erikoisemmalle postaukselle. En ole koskaan ennen tehnyt kysymyspostausta, joten täältä se nyt tulee. Teillä, arvoisat lukijat, on nyt mahdollisuus kysyä minulta ihan kaikkea maan ja taivaan välillä - laittakaa kaikki mieleen juolahtavat kysymykset tämän postauksen kommenttiboksiin. Suunnitelmissa olisi, että noin viikon päästä saatte vastauksia kysymyksiinne. Muitakin erikoispostausideoita saa ehdotella ja niitä mielelläni toteutan!

♥:llä Annika

#145 Äimärautiolla

Perjantaina meillä oli pitkästä aikaa koulutunti ja ratsukseni sain toiveideni mukaan Sarnan. Se oli jo edellisellä tunnilla, joten sain vain hypätä suoraan sen selkään. Päätin kokeilla ratsastamista mahdollisimman pitkillä jalustimilla, sillä leirillä ollessani opettajamme oli vihjannut sen korjaavan hieman istuntaani oikeaan suuntaan.

Normaalien alkuverkkojen ja muutaman laukkapätkän jälkeen aloitimme varsinaisen työskentelyn. Maneesiin oli merkattu puomien avulla kahden ympyrän paikka sekä pituushalkaisija. Tehvänämme oli yksinkertaisesti ratsastaa aina pituushalkaisijalle ja siitä oikealle tai vasemmalle. Päädyissä oli ympyrät, joita ratsastaessa taivuttelimme sisäänpäin. Jotta tehtävään saatiin jotain haastetta meille ratsastajille, jouduimme ottamaan toisen jalustimistamme kaulalle eli ratsastimme yhdellä jalustimella. Tässä huomasin selvästi, kuinka toispuoleinen olenkaan!

Sisäänpäin taivuttaessa Sarna toimi hyvin ja itsekin olin vielä ihan perillä asioista. Kun tehtävä muuttui niin, että taivutimmekin ulospäin ympyröillä (myös takapäätä piti saada hieman ulos), putosin täysin kärryiltä. Sarna otti kunnolla kiinni oikealta ja minä jäin tietenkin vetämään siitä... Opettaja kävi kädestä pitäen näyttämässä, miten tehtävä kuuluisi ratsastaa, ja sen jälkeen lamppu päässäni syttyi. Tehtävä oli minulle silti vaikea, varsinkin kun teimme sitä laukassa. Välillä myös tilanpuute esti tekemistäni, sillä puomit vaikeuttivat esimerkiksi ohittamista.

Ennen tunnin loppumista tehtävänämme oli vielä ratsastaa ravissa kevyessä istunnassa minuutti. Ei kuulosta vaikealta, mutta yhdellä jalustimella se oli todella raskasta! Ei voinut varata vain jalustimen varaan, vaan oikeasti täytyi pidätellä itseään siellä. Kiitän onneani, että Sarnalla on tasaiset ja pienet askeleet!

Kiitokset Ankulle ja Hennalle kuvista!

Oulunsalon Ratsastuskoulun hevoset ovat nyt tämän ja seuraavan viikon ansaitulla kesälomalla. Se ei kuitenkaan minua pidättele hevostelun suhteen. Eilen kävimme kavereiden kanssa Äimärautiolla itsenäisellä tunnilla ja ensi viikolla olisi tarkoitus käydä Saporolla.

Ratsastin itsenäisen tunnin vuonohevostamma Monalla, kuten olin toivonutkin, ja se oli lähes täydellinen kopio Sarnasta! Alkuun se ei meinannut liikkua mihinkään, vaikka raipan kanssa käskin, mutta lopputunnista vauhtia löytyi vaikka muille jakaa. Ensin vain tutustelin tammaan, kokeilin kaikki askellajit läpi ja ratsastin ihan perusjuttuja eli ympyröillä taivutuksia ja suorilla temmonvaihteluita esimerkiksi.

Kerrankin istuntani näyttää asialliselta!

Edellisten lisäksi hyppäsimme tunnin aikana muutaman pienen esteen, kokeilimme toistemme hevosia ja otimme satulatkin pois. Pääsin siis ratsastamaan myös Fetalla ja Vinskillä, jotka olivat molemmat ihan kivoja, mutta eivät silti voittaneet Monaa! Lopputunnista en jaksanut edes tehdä mitään ihmeellistä, ratsastelin vain rennosti ilman ohjia. Ponilla oli ihanan pyöreä selkä ja tasaiset askeleet, mikä teki "matkustelusta" mukavaa. Mona oli ihan superkiva ja voisin mennä ratsastamaan sitä uudelleenkin!

Vinski

Feta

Jotkut ovat ihmetelleet, miten minä aina tykästyn tuollaisiin poneihin, joiden kanssa täytyy "taistella". Eihän siinä ole mitään kivaa, jos kaikki tapahtuu itsestään! Tämmöisten ponien kanssa joutuu oikeasti tekemään töitä ja pidemmällä aikavälillä onnistumiset palkitsevat. Tietysti ymmärrän, että osaavammat hevoset kehittäisivät minua enemmän ratsastajana (en tosin väitä, ettei Sarna ja Mona olisi osaavia!), mutta minusta on mukava edetä, kehittyä  ja onnistua ratsun kanssa yhtämatkaa! 

Kiitokset Joannalle ja Idalle kuvista!

♥:llä Annika

#144 Sarin Tallin Sotahiuhat♥

Pari viikkoa sitten olin yleisleirillä Sarin Tallilla Rantsilassa 28.6.-2.7. Syy miksi leirille lähdin oli se, että halusin nähdä suosikkiani Hopoa ja toivoin pääseväni ratsastamaan sillä vielä!

Toiveeni toteutui jo heti ensimmäisellä tunnilla, joka oli koulutunti. Sain Hopon ratsukseni ja ihan oikeasti pompin ilosta! (Huomatkaa kuvassakin aito hymy jo ennen tuntia.)

Tunnilla ratsastimme isolla ympyrällä hakien asetusta ja vaihtaen välillä suuntaa. Askellajeina olivat suurimmaksi osaksi käynti ja ravi, mutta saimme laukata myös pienen pätkän. Hopo oli vielä ihanampi kuin olin muistellut (menin sillä viimeksi tosiaan vuonna 2012...)! Sain sen myötäämään edestä ja kulkemaan sekä rennosti että pehmeästi. Kaikki askellajit olivat sujuvia ja helposti muokattavissa.

Maanantai-iltana meillä oli leikkitunti ja olin toivonut taas Hopoa, mutta tällä kertaa sain suomenhevostamma Rillan. Sillä ei saanut mennä ilman satulaa, mutta otin kuitenkin jalustimet kaulalle jossain vaiheessa tuntia. Tunnin aikana leikimme muun muassa hippaa ja peiliä sekä pidimme tietovisan, jonka kysymykset liittyivät Sarin Talliin tai ylipäätänsä hevosiin. Rilla oli hyvin vauhdikas yksilö ja sen ansiosta olimme hipassa lyömättömiä! Vauhti ei ole kuitenkaan yleensä minun mieleeni, sillä pidän enemmän eteenpäin "potkittavista" malleista. Tamman askeleetkin olivat minulle hieman hankalat istua ja vatsalihakseni huusivat tunnin jälkeen hallelujaa.

Tiistaina meillä oli aamulla estetunti. Toiveenani oli jälleen Hopo - kuten jokaikisellä tunnilla - mutta sain Aabran, ja olin kyllä tyytyväinen siihen. Meillä oli todella pitkät alkuverkat ja niiden jälkeen ratsastimme hetken aikaa puomeilla. Puomityöskentelyn lisäksi hyppäsimme miniristikkoa sekä noin 50cm korkeaa estettä, jonka alla oli muuri. Nämä ehdimme tulla vain pari kertaa ja tuntimme silti venähti yliajalle.

Aabra oli alkuverkoissa hieman jäykän tuntoinen enkä saanut sitä taipumaan kunnolla, mutta esteillä tämä ongelma niin sanotusti unohtui ja Aabra osoittautui loistavaksi hyppyhevoseksi. Minun vain täytyisi kuulemma saada enemmän elastisuutta kehooni. Olen kyllä itsekin huomannut, että välillä jäykistyn kuin kivi sinne hevosen selkään, mutta en osaa korjata asiaa. 

Kun olin omat hyppyni hypännyt, sain treenata istuntaani ihan pysähdyksessä ja käynnissä. Opettajamme neuvoi välillä ja kävi korjaamassa esimerkiksi jalkojeni asentoa. Luulen, että toinen jaloistani on vahvempi ja kannattelen sillä itseäni satulassa, sillä istun aina hieman vinossa. Tämän seurauksena minulla on myös aina ongelmia jalustimien kanssa, enkä koskaan usko niiden olevan saman mittaisia, vaikka moni olisi tarkistanut asian. Vielä vain treeniä ja pienten asioiden korjausta, niin hyvä tulee!

Koska estetuntimme kesti normaalia kauemmin, pidimme illalla normaalia lyhyemmän tunnin, joka oli tällä kertaa maasto. Ratsukseni sain tällä kertaa uuden tuttavuuden, Fabion. Käyntiravi-maaston perusteella on hieman hankala sanoa pitääkö hevosesta vai ei, mutta maasto oli joka tapauksessa mukavan leppoinen.

Keskiviikkona meidän aamutunnilla oli taas esteitä. Tällä kertaa opettajamme oli laittanut minulle Fabion, koska uskoi minun pitävän siitä. Lisäksi sain kuulla tunnin jälkeen, että esteet näyttivät sujuvan sillä paremmin kuin Aabralla.

Alkuverkoissa en pitänyt Fabiosta yhtään, sillä en saanut edes pohkeita kunnolla läpi. Esteillä Fabio oli kuitenkin helposti hallittavissa, kunhan vain muistin ulkoavut. Hyppäsimme tunnilla ensin isolla ympyrällä ristikkoa ja okseria, sekä lopuksi lyhyttä kolmen esteen rataa. Korkeudeltaan esteet taisivat olla taas noin 50-60cm. Tunti meni hyvin ja oikeasti pidinkin Fabiosta, kuten opettajamme oli arvellut. En jaksa selittää sen tarkemmin, sillä (kaikista tunneista yhteinen) kooste postauksen lopussa kertoo enemmän. 

Illalla pidimme rennon tunnin ilman satulaa. Tällä kertaa sain Hopon ratsukseni ja tanssin taas pitkin tallin käytäviä, koska olin niin mielissäni. Ratsastimme koko tunnin löysin ohjin tarkoituksena saada pohkeet työskentelemään. Aluksi ratsastimme vain samaa isoa ympyrää kuin ensimmäisellä tunnilla ja sitten tehtävänämme oli saada hevoset ravaamaan isosta lätäköstä kentän reunalla. Hopolla homma niin sanotusti hoitui kotiin helposti ja tuntui kuin olisin matkustellut vain. Lopputunnista laukkasimme vielä lätäkköä pitkin ja se oli hauskaa! Tämä oli koko leirin paras tunti!

  

Samana iltana meillä oli myös leirikaste. Meidät jaettiin joukkueisiin ja meidän piti ihan omilla jaloillamme juosten (ja kontaten) suorittaa eräänlainen rata. Kasteen jälkeen kaikki olivat ihan kuraisia ja märkiä, mutta eihän se ole leiri eikä mikään ilman tätä!

Viimeisenä aamuna pidimme itsenäisen tunnin ja ratsukseni sain jälleen Fabion. Olin jo aikaisemmin päättänyt, että oli hevonen kuka tahansa, menen ilman satulaa. Ja niin meninkin! Fabiolla on tosi mukavat ja helpot askeleet istua, muutenkin se toimii hyvin kropalla ratsastettuna. 

Tunnilla harjoittelin peruuttamista, sillä se tuotti yllättävän paljon vaikeuksia. Fabio tarjosi sekä etu- että takaosakäännöksiä, vaikka minä halusin vain peruuttaa. Leiri-isosemme oli onneksi auttamassa ja neuvoi miten minun tuli korjata. Lopuksi saimmekin muutaman askeleen peruutusta, minkä jälkeen laukkasin pari ympyrää. Sen kummempia en tunnilla tehnyt, lähinnä kokeilin vain kuinka hevoseni toimii.

Leirin päätteeksi pidimme vielä leirikisat, joihin sain kuin sainkin ratsukseni suosikkini eli Hopon. Kisarataan kuului ravipuomeja, voltin ratsastus, kaksi estettä sekä pujottelua. Sijoituimme Hopon kanssa toisiksi ja saimme hienon ruusukkeen! Siihen oli hyvä päättää leiri.

Seuraavaksi olikin sitten vuorossa Hopon hyvästeleminen. Tiesin jo silloin, etten tule ruunaa enää koskaan näkemään. Haikein mielin rapsuttelin ja halailin sitä ainakin puoli tuntia karsinassa. Hopo vain nukkui pää sylissäni ja pakko myöntää, että kyllä taisin siinä pari tippaa tirauttaa. Kauheinta oli, kun jouduin vain kävelemään pois rakkaimpani luota...♥ Ikävä on nyt jo kova, mutta tähän loppui minun ja Hopon tarina!

Kaikesta huolimatta leiri oli oikein onnistunut ja kiva! Kotiuduin sieltä monta kaveria ja muistoa rikkaampana. 

♥:llä Annika