#153 Hyppyjä ilman satulaa

Päätin ilmoittautua keskiviikkona ylimääräiselle tunnille, koska minulla oli ollut lähiaikoina niin hyvä fiilis ratsastuksesta. Tämä kyseinen tunti meinasi kuitenkin latistaa sen fiiliksen, sillä ratsunani oli Sheila. Viimeksi kun menin sillä, vannoin etten mene enään koskaan uudestaan. Ponihan on varmasti todella mukava, mutta se ei vain sovi minulle. Pidän enemmän "eteenpäin työnnettävistä malleista". 

Olin tullut tullut tallille ajoissa ja kerrankin sain hoitaa ja varustaa ratsuni! Jo siinä vaiheessa kirosin, että tunti ei tule menemään hyvin. Kaverit yrittivät tsempata ja sanoivat, että on hyvä mennä välillä muillakin. Niinhän se on, mutta Sheila on ihan viimeinen kenellä haluan mennä.

Kun olin päässyt ponin selkään ja lähdimme verryttelemään, Sheila tuntui yllättävän rauhalliselta. Itsekin ratsastin tosi varovaisesti enkä liiemmin pyytänyt sitä eteenpäin. Toivoin vain, että tunnin tehtävät olisivat helppoja ja toiveeni kävikin toteen. 

Tehtävänämme oli ratsastaa harjoitusravissa pitkille sivuille kaksi volttia ja lyhyelle sivulle yksi. Nostin jalustimet kaulalle ja lähdin hakemaan itselleni tiivistä istuntaa. Yritin kiinnittää huomiota myös käteni pehmeyteen. Suurimman osan ajasta Sheila kulki silti jännittyneenä pää ylhäällä, mutta hyvin lyhyiden pätkien ajan se myötäsi myös edestä ja tuntui yllättävän hyvältä. 

Kuva "varastettu" vanhasta postauksesta.

Tehtävään kuului myös, että volteilla pidensimme ja suorilla lyhensimme ravia. Sheilan kanssa tämä meni juuri päinvastoin - volteilla vauhti hiipui ja suorilla poni lähti kiihdyttelemään, enkä osannut pidättää oikein. Tammahan on vähän sellainen, että jos ohjasta jää vetämään, se lähtee vain lujempaa. Muutaman kerran taisin pysäyttääkin sen rajusti, kun turhauduin. Opettajamme sanoi kuitenkin, että parempi niin kuin juosta holtittomasti.

Tulimme samaa tehtävää molempiin suuntiin ja myös laukassa. Mielestäni Sheilaa oli kaikista helpoin työstää laukassa. Suurimpana ongelmana oli, että se puri oikeaan kuolaimeen kiinni. Olen taistellut saman ongelman kanssa Sarnalla, mutta Sheilalla se oli vielä pahempi! 

Ei meidän meno kuulemma ulospäin niin kauhealta ollut näyttänyt, mutta kauhealta se oli tuntunut. Jälleen tunnin jälkeen ponia hoitaessani vannoin, etten mene sillä enää koskaan... Huono fiilis tunnista kuitenkin unohtui nopeasti, koska odotin niin innolla perjantain tuntia.

Olen varmaan joskus blogissanikin maininnut, että aloitin ratsastuksen, kun kaverini raahasi minut tallille mukanaan. Tämä kyseinen kaveri lopetti ratsastuksen melkein heti minun aloitettuani ja nyt neljän vuoden jälkeen sain hänet vihdoin takaisin hevosen selkään! Lupauduin auttamaan ja kuvaamaan häntä, joten perjantaina menin tallille jo viiden maissa.

Omalla tunnillani oli tosiaan pitkästä aikaa esteitä. Ratsuna toimi suosikkini Sarna ja opettajan ideasta innostuneena menin ilman satulaa! Poni meni edellisellä tunnilla, joten hyppäsin vain sen selkään. Verryttelimme alkuun normaalisti sekä ravissa että laukassa, ja tässä vaiheessa Sarna tuntui todella vauhdikkaalta! Myös verryttelyeste, pieni ristikko, sujui täysin ongelmitta ja saimme hyviä hyppyjä hyvistä kohdista.

Varsinaiseen estetehtävään kuului neljä ristikkoa ja voltteja. Tehtävän ideana oli saada laukat vaihtumaan esteiden päällä. Ennen suoritustani ajattelin, että jossain vaiheessa lähdemme vahingossa ponin kanssa eri suuntiin ja tipun, mutta ei, Sarna vaihtoi hyvin laukat joka kohdassa! Ensimmäiset hypyt olivat aivan mahtavia, mutta lopputuntia kohden alkoi mennä huonommin ja sain aikaan pari kieltoakin. Esteet olivat koko tunnin ristikoita, mutta niiden korkeutta säädeltiin hieman.

Miksi minusta tuntuu, että esteistuntani on paljon parempi ilman satulaa kuin satulan kanssa!? Jalkani ovat lähes oikeassa kohdassa ponin lähellä ja varpaani eivät osoita sivulle.

Vaikka lopputunti ei mennytkään kuin unelma, olin jälleen tyytyväinen poniin. Tällä viikolla olisi luvassa taas normaali estetreeni sekä lisäksi derbyratatreeni, johon minulle luvattiin Sarna ratsuksi! Kahden viikon päästä onkin sitten näytön paikka, kun tallilla on pitkästä aikaa estekilpailut. Olen ilmoittautunut suosikkiponillani luokkaan numero 2, jonka korkeus on 50-60cm. Kaverini kannustivat minua menemään 70cm, mutta ehkä se sitten ensi kerralla...?

Pahoittelen, että kuvia tässä postauksessa on vähän. Vakiotuntini aikaan ulkona on jo niin pimeää, että hyviä kuvia ei oikein edes saa. Minulla olisi molemmista tunneista videomateriaalia, mutta editointiohjelmani ei suostu aukeamaan. Yritän korjata ongelman pikimmiten, sillä haluaisin jakaa myös videot teidän kanssanne! 

Mitäpä muuten tykkäsitte hieman yksityiskohtaisemmasta tekstistä? Jaksaako tämmöisiä lukea? Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!

❤️:llä Annika