tiistai 22. syyskuuta 2015

#154 Derby❤️

Perjantaina meillä oli estetreeni ja ratsuna minulla oli Sarna, kuten olin toivonutkin. Poni meni jo edellisellä tunnilla, joten toin vain tallista sille suojat ja kiipesin selkään. Alkuverkoissa otin sekä ravissa että laukassa temmonvaihteluita. Sarna kuunteli hyvin pohkeita ja oli reippaan oloinen.

Esterataamme kuului yksi pieni pysty, kaksi pientä ristikkoa, okseri sekä omalta arvioltani noin 70cm korkea pysty. Tuolle korkeimmalle esteelle tuli alkuun kielto, mutta muuten sujui kivasti ja laukatkin vaihtuivat. Sarna ei nykyään enää edes riko raville ennen estettä (niin helposti)!

Tunnin aikana ongelmaksi nousi kuitenkin taas esteistuntani. Ei ehkä ole järkevin vaihtoehto minulle hypätä ponilla, jolla suurin osa keskittymisestäni menee siihen, että saan sen edes hyppäämään. Tavoitteenani Sarnan kanssa onkin yleensä estetunneilla ollut, että tyylillä ei ole väliä kunhan yli mennään. Etenkin okserilla, jossa hypyt tuntuivat todella pitkiltä, jalkani heittivät niin taakse, että lähes makasin ponin selässä mahallani... Huomasin kuitenkin, että istuntani on paljolti kiinni mielestäni - viimeisellä radalla en muuta ajatellutkaan kuin että jalkani pysyisivät oikeassa paikassa. Se toimi!

Olin varannut myös lauantaille tunnin. Tämä oli koulutunti ja listassa nimeni vieressä luki Zamirah - aivan uusi tuttavuus minulle. Sain hoitaa tamman ja hieman jännitin, miten tunti tulisi sujumaan, sillä olin kuullut Zamirahin olevan herkkä ja minähän en sellaisilla osaa mennä. Olisi kai aika opetella...!
Alkutunnista ratsastin todella varovaisesti ja hieman kokeillen, miten tamma toimii. Zamirah pysyikin rauhallisena, kunnes kuvioihin tulivat puomit sekä pitkien että lyhyiden sivujen keskellä. Niitä ei ollut tarkoitus huomioida mitenkään, mutta lähdin vaistomaisesti hyppäämään niitä kuin esteitä. Siitäkös Zamirah innostui ja en saanutkaan sitä enää rauhalliseksi.
  
Opettaja tuli kädestä pitäen näyttämään, mitä minun kuuluisi tehdä, mutta heti hänen siirryttyä kauemmaksi meno alkoi näyttämään hirveältä kamelijuoksulta. Otin Zamirahin pysähdyksiin ja vedin syvään henkeä. Näytin kuulemma siltä, että alan seuraavaksi itkemään! Hetken mietiskeltyäni lähdin taas liikkeelle ja kaikki tuntui yhtäkkiä helpolta - hevonen pysyi hallinnassani ja lisäksi kulki kivasti.
Tehtävämme oli yksinkertainen: lyhyille sivuille pääty-ympyrät laukassa ja pitkien sivujen keskelle voltit ravissa. Puomit olivat edelleen mukana kuvioissa. Laukassa Zamirah oli tosi hyvän tuntoinen, kun istuin tiiviisti ja muistin puolipidätteet. Laukasta raviin siirtyminen oli suurin ongelma, mutta kun ravivoltille päästiin, niin homma taas luisti. Voltin jälkeen tamma tosin meinasi taas karata avuilta, mutta suurimmaksi osaksi se kulki nätisti.
Lyhyiden välikäyntien jälkeen tehtävästä pudotettiin laukat pois, eli koko setti tultiin harjoitusravissa. En tiedä mitä tapahtui, mutta menomme alkoi näyttämään kauhealta ja tamma karkasi avuilta. Pidin uuden hengähdystauon, jonka jälkeen kaikki tuntui taas ihan eriltä. Zamirahilla oli oikein miellyttävät askeleet istua! En ole varma tykkäsinkö tammasta kokonaisuudessaan vai en, mutta mukava sitä oli ainakin kokeilla!
Tunnin jälkeen jäin tallille, sillä iltapäivällä oli kauan odotettu derbyratatreeni! Hevosten tarhaan oli siis rakennettu esteitä esimerkiksi heinäpaaleista, tynnyreistä ja oksista. Kiva lätäkkökin siellä odotti ratsastajia!

Minä ratsastin ensimmäisessä ryhmässä ja ratsukseni sain Sarnan, kuten taisin jo viime postauksessa mainita. Meitä oli ryhmässä vain viisi, joten tilaa oli ja ehdimme hypätä paljon. Ennen hyppyjä verkkasimme kuitenkin normaalisti sekä ravissa että laukassa ja kokeilimme, menevätkö ratsumme lätäköihin. Sarna-prinsessahan oli ensin sitä mieltä, että kuralammikkoon ei voi mennä jalkojaan sotkemaan. Muiden perässä se lopulta suostui sinne menemään ja sen jälkeen ongelma olikin poissa.

Aloitimme hyppelöt aivan tarhan laidalla olevalla muuriesteellä. Vaikka kuinka päättäväisesti yritin ratsastaa, Sarna pääsi kieltämään tälle pariin otteeseen. Muurin jälkeen tulimme penkki-tynnyri -linjaa, ja kokeilimme muitakin esteitä yksitellen ennen kuin aloitimme radan hyppäämisen.

Tunnin aikana vauhti ei päätä huimannut ellei opettaja ollut juoksutusraipan kanssa perässämme, mutta Sarna osoittautui silti oikein päteväksi derbyratsuksi! Muuri ja puusta rakennettu este tuottivat suurimmat vaikeudet päästä yli, mutta muut esteet sujuivat oikein mallikkaasti!

Nyt jälkeenpäin voin niin ylpeänä katsoa näitä kuvia (joista kiitokset Joannalle), vaikka oma esteistuntani ei olekaan parhaimmasta päästä! We did it! Ylimyötäys näyttää myös tulleen minulle vakioksi, mutta parempi kai niin kuin jäädä kiinni ponin suuhun. Olen Sarnaan niin tyytyväinen ja vähän enemmänkin! Jokaisen esteen ylitys oli työn ja tuskan takana, mutta todellakin sen arvoista. Odotan jo ensi vuoden derbykurssia niin paljon, että sukatkin pyörivät jaloissa! Videolta näette paremmin, miltä menomme näytti, sillä kuvat hieman hämäävät...
Minusta tuntuu, että olen pian vararikossa tämän harrastukseni takia. Päätin mennä nimittäin tunnille myös maanantaina! Alunperin olisin mennyt estetunnille, mutta ne paikat olivat jo viety, joten tyydyin koulutuntiin. Sain kuitenkin Sarnan taas ratsukseni, joten ei mitään valittamista!

Sarna meni jo edellisellä tunnilla, joten se oli hyvin verkattu. Minun ei tarvinnut liiemmin pyytää sitä eteenpäin, vaan se liikkui omalla moottorillaan. Koko tunnin ajan ratsastin huolelliset kulmat ja mietin omaa istuntaani. Tarkoituksella minulla oli melko pitkät jalustimet, joita jouduin kuitenkin säätämään tunnin aikana - ne eivät koskaan olleet saman mittaiset. 
Tällä kertaa tunnin aiheena olivat laukannostot. Kävimme läpi, kuinka laukka kuuluisi nostaa ja sitten harjoittelimme sitä. Molemmissa päädyissä (C- ja L-kirjaimissa) täytyi nostaa laukka ja tehdä pääty-ympyrä. Ympyrän jälkeen ratsastimme ravissa pitkän sivun hieman ravia suurentaen. Tämä onnistui Sarnan kanssa videolta katsottuna hyvin, vaikka selkään vauhti ei tuntunut kummoiselta.
Laukannostot olivat välillä hyviä ja välillä taas huonoja. Suurimmaksi osaksi unohdin valmistella laukan tarpeeksi ajoissa, joten nosto tuli kirjaimen jälkeen, mutta nousi kumminkin hyvin. Laukassa istuntani oli ihan hukassa ja Sarna meinasi puskea sisäpohkeelle, mutta ympyrät olivat kumminkin ympyrän muotoisia ja laukka pyöri. 
Teimme tehtävää molempiin suuntiin ja sitten olikin jo loppuravien paikka. Sarna ei jatkanut, joten vein sen talliin ja hoidin ajan kanssa. Poni laski päänsä syliini, sulki silmänsä ja lörpötti alahuultaan, kun rapsutin sitä poskesta! Awws.
❤️:llä Annika

8 kommenttia :

  1. suoraan sanoen ihan kauhean näköistä ratsastusta! Varsinkin tuolla tarhassa... JA ei en ole ratsinut koskaan tuolla hevosella, enkä tule ratsimaan. Mutta itse olisin ainakin jättänyt nuo kaikki raipatus kohdat pois....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisikö kiittää? Miten ratsastukseni näyttää kauhealta? Laitoin nuo ihan tarkoituksella videoon, sillä haluan näyttää teille myös huonojakin hetkiä. Jos poni ei liiku mihinkään suuntaan, otan raipan käyttöön ja se ei ehkä näytä kovin kivalta, mutta muuten ainakin omasta mielestäni ratsastan ihan siististi...

      Poista
  2. Minusta ei ole kyllä kamalan näköistä.. Hurjasti olet kehittynyt ilo katsella ratsastustasi :) ja tosi hienoja kuvia!

    VastaaPoista
  3. Hyvältähän teidän meno näytti menevän Derbyssä varsinkin! Itseänikin kiinostaa tuo Derby. Voisi joskus kokeilla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olihan nuita huonoja hetkiäki, mutta enemmän kuitenkin onnistumisia! Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, jos on mahdollisuus :)

      Poista
  4. Miten tuo poni voi olla noin vastahakoinen ja tahkea?! :D Pointsit sulle kärsivällisyydestä ja yritteliäisyydestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, voi kun tietäisinkin :D ponilla on ehkä juuri samanlaista periksiantamattomuutta kuin ratsastajallakin!

      Poista

Kommenttia tulemaan! Vastaan jokaiseen kommenttiin :)