Olin varannut keskiviikolle estetunnin, kun en tosiaan perjantaina pääse vakiotunnilleni. En ollut toivonut ketään ja innolla odotin, kenet saisin ratsukseni. Tallille tullessani minulle kerrottiin, että menen Annalla. Minua alkoi naurattaa samantien ja tiesin, että tunnista tulisi hassun hauska! En ole koskaan hypännyt tuolla ihastuttavalla friisiläistammalla ja viime koulutunnistakin on todella kauan aikaa.
Anna oli jo edellisellä tunnilla, joten kiipesin vain selkään ja säädin jalustimet. Kävelimme taas melko pitkään ennen kuin aloimme verkkaamaan. Verkassa yritin herätellä Annaa, sillä se tuntui hieman laiskahkolta. Ihan kivasti se eteni ravissa, mutta laukkaa en saanut pyörimään yhtään. Laukka nousi kyllä, mutta heti kun olisi pitänyt kääntyä tai toinen hevonen oli lähellä, Anna laski raville. Ulko-ohja taisi vähän unohtua...
Maneesiin oli pystytetty neljä estettä. Kaksi niistä muodostivat linjan ja kaksi muuta olivat keskellä lävistäjällä. Näistä sitten muodostui erilaisia lyhyitä ratoja, joita hyppäsimme. Ensimmäisillä kierroksilla en saanut Annaa liikkeelle ja tulimme monelle esteelle ravilla. Koko ajan vauhtia alkoi löytyä enemmän ja enemmän, mutta askeleen katsominen oli hieman hukassa - töpöaskelia tuli sekä sinne että tänne.
 |
| Kiitokset Lindalle kuvaamisesta! |
Ihan viimeisellä suorituksellani päätin, että töpöaskelia ei enää tule. Olin jo handlannut kuinka friisiläistammaa tuli ratsastaa, joten tarvittiin vain hieman päättäväisyyttä. Viimeinen rata olikin oikein onnistunut ja päätökseni piti. Siihen oli hyvä lopettaa! Ravailimme vielä hetken ja tulimme kaartoon. Anna sai hurjasti taputuksia ja koska se ei jatkanut enää, vein sen talliin.
Yllätyin oikeasti positiivisesti Annasta! En ole erityisemmin pitänyt siitä, mutta nyt on pakko todeta, että se oli ihan mahtava! En usko toivovani sitä tunneille, mutta en ainakaan valita, jos se jaetaan minulle uudelleen!
❤️:llä Annika
Kiva postaus :)
VastaaPoistahttp://minettejajessica.blogspot.fi/
Kiitos!
Poista