#69 Vedetään sutia!

Näin alkuun haluaisin kertoa, että Hallittua laukkaa-blogia voi seurata nyt myös Bloglovin'in kautta. Tein tämän sen vuoksi, koska olen kuullut huhuja, että Google poistaisi Lukijat-palkin. Tästä linkistä tai kuvaa klikkaamalla pääset seuraamaan meidän elämää jatkossakin, vaikka Lukijat-palkki poistettaisiin

c. Viivi

Ennen varsinaista postauksen aihetta saatte vielä nähdä "musiikkivideon", jota kuvasimme vappuna kaveriporukalla. Tämä on siis tehty täydellä huumorilla, joten älkää ottako tosissanne! Editoinnista kunniaa Lindalle♥

  

Ja nyt aiheeseen, eli kisapäivään. Menin tallille kymmenen aikoihin, jolloin rata oli jo rakennettu. Katseltiin jonkin aikaa muiden suorituksia odotellen omia. Kuten monessa postauksessa olen kertonut, kisaponina toimi eestinhevosruuna Elari. Minulle tuli hirveä kiire, vaikka Elari oli jo valmiiksi varustettuna. Hyppäsin ulkona selkään ja menin kentälle verkkaamaan. Pelotti hirveästi, koska en ollut ratsastanut vielä kentällä ja kaiken lisäksi siellä piti hypätä.

Elari oli mennyt yhden suorituksen ennen minua, ja oli hyvin viritettynä. Kentällä jo pienistäkin pohjeavuista se lähti reippaasti eteenpäin. Ehkä turhankin reippaasti... Kun aloin säätämään jalustimia, Elari lähti täyttä laukkaa altani. Hyvä etten tippunut! Ehdittiin hypätä muutama pysty ja okseri, kun meitä jo huudeltiin maneesiin. Verkkahypyt olivat ehkä turhan vauhdikkaita, mutta ei sentään tullut kieltoja.

Alkuun olin radalla ihan rauhallinen, mutta ensimmäisen esteen jälkeen alkoi painajainen. Tultiin väärällä laukalla, jalustin tippui ja laukka muuttui ravi-laukka-räpellykseksi. Olin ihan kauhuissani, mutta ylitimme esteet tuolla räpellykselläkin. Suunilleen viidennen esteen jälkeen paniikki katosi. Iskin Elaria raipalla ja laukka lähti pyörimään hyvin. Tosin toista jalustinta en saanut takaisin, joten mentiin rata loppuun yhdellä. Yllätyin kuitenkin, kuinka hyvin päästiin rata läpi puhtaasti. Elari pelasti!

Ratsastus radalla ei tosiaan ole kaunista, mutta en halua mitään neuvoja tai valituksia. Käyn tunneilla, jotta oppisin! En sijoittunut, mutta pääasia että selvittiin sieltä ilman hylkäystä. Luovutin Elarin seuraavalle ratsastajalle ja jäin katselemaan muiden ratoja. Olin vielä viimeisessä luokassa ajanottajana ja samalla päätin, että en enään koskaan mene estekilpailuihin Elarilla. Sellainen kokemus oli, että huhhuh!

Oli taas kiva päivä tallilla :) Ilmoittauduin myös huomenna olevalle heppafutistunnille. Vaikka juuri rivien välissä kerroin kuinka vihaan Elaria, toivoin sitä tuolle tunnille. Se on kuulemma mestariluokkaa tuossa lajissa. Saa nähdä miten futiksen peluu onnistuu ratsain!

♥:llä Annika